Paperisia unelmia

Askartelu on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä näpertelyn muodoista. Jollakin tavalla sen "helppous" viehättää - ei oikeastaan tarvita suurta määrää tietoutta tai teknisiä taitoja. Paperin, kartongin, nauhojen, liiman ja värien kanssa harvemmin saa kovin suurta vahinkoa aikaiseksi, joten siitä on ehkä helpoin aloittaa. Moni varmaan muistaa tuskalliset traumat päiväkodista ja alaluokilta, kun piti väkertää niitä iänikuisia vuodenaika-aiheita ja äitienpäiviksi taikataikinapatsaita. Ehkä omalla tavallani lievitän noita traumoja palaamalla liimapuikkojen ja värikkäiden papereiden maailmaan.



Mitä tarvikkeisiin tulee, olen varsinainen hamsteri. Ulkomaanmatkoilta kärrään kotiin kauniita kartonkeja, ja jenkeistä erityisesti suloisia leimasimia. Japaninmatkaltakin tarttui mukaan hieman paikallista paperia. Onneksi perheeni tietää tämän tapani, ja usein äiti yllättääkin näpertelytuliaisilla, nehän lopulta hyödyttävät kaikkia useiden synttärikorttien muodossa :D olen virallisesti perheessämme se, joka tekee kaikki mahdolliset merkkipäiväonnittelut ja muistamiset...

Hee. Kaikki todellakin säästetään. Vanhoista lehdistä on kiva leikellä kuvia, joilla sitten päällystää erinäisiä kohteita, esimerkiksi lukiolaiskalenteri. Kalenterin kannet ovat aina jotain mainoksia, ja kaveripiirissämme on tapana päällystää nuo "raamatut" oman näköisiksi. Omani on erittäin tyttömäinen ilmestys, toivottavasti kukaan ei traumatisoidu. Innostuin jopa laittamaan kansiin somat nauhat, jolla kalenterin voi solmia kiinni. :)


Seuraava askarteluun liittyvä projektini on erään pienen puulaatikon päällystäminen äitini vanhoilla kiiltokuvilla, jotka löysin jostain asuntomme syövereistä. En oikein vielä tiedä, millä tavalla kuvat asettelin (löytyy erilaista vauvaa, kukkasta yms.). Toisaalta vain kannen voisi päällystää, mutta kuvia on paljon. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi.





(Hmm huomasin nyt vasta tuon huulirasvan kalenterikuvassa... Mitä se tekee siinä!?)