Kameraton elämä sitoo käsiä

Suu tukkoon rusetilla!

Heipä hei! Tein taktisen rosmousliikkeen isäni kameran suuntaan. En osannut käyttää moista kapinetta niin yhtään (oma ihastuminen pikkupokkarini käsivaramakroon voimistui, muuten ei-niin-loistokkaan kameraiseni loistavin ominaisuus), joten kuvat joutuivat hieman uusioeloon.


Teinpäs mukavan löydön Matinkylän kierrarilta, jonne muutaman kaverin kanssa vesisateessa eilen raahauduin. Marja Kurjen pieni, vanhan roosan värinen silkkitaskuliina (huikea 30 sentin hinta) vääntyi tänään muiden näpertelyjen ohessa rusetiksi (ylläri). Nämä muut näpertelyt pääsevät päivänvaloon huomenna, kun ojennan synttärisankarille työni tuloksen. Olin kuitenkin jälleen varsin viisas, elikkä pakkasin lahjan enkä muistanut ottaa siitä kuvaa... Joten toivon, että jollakulla on kamera huomenna mukana. Vaadin sitä.


Kouluvirkkaus on täällä jälleen! Viime syksyisen kesäpipoprojektin jämälangoista syntyi pieni kesäkipa. Kaikki ovat tähän mennessä sanoneet lopputuloksesta, että tuohan on liian pieni. :D Ihastukseni nelivuotiaan merimieslakkiin myös sai aikaan pieniin, juuri kipan tavoin asettuviin hattuihin nousseen innostukseni. Eipä minulla mitään muuta tuon väristä ole, mutta pitipähän vain hieman harjoitella. Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen enemmän nelonta- kuin virkkausihminen.


Muttamutta. Huomenna toivottavasti saan kuvattua synttärisalaisuus nro.2:n!

Murphyn laki ja mekkoisaa elämää

Heipä taasen! Taukoa olen tässä pitänyt koulukiireiden vuoksi. Saan oikeasti ahdistuskohtauksia, näen ihania kankaita, ihania kaavoja, ihania inspiskuvia ja ihania pieniä käsityöjuttuja ympäriinsä. Mutta ei, siis onko liian vaikeaa vain yrittää edes jotakin pientä tehdä? Bussineulominen, pakko aloittaa se jälleen. Rentoutus taattu.

Suurin ongelma tällä hetkellä kuitenkin on epäonninen vappuni: minut ryöstettiin, ja laukkuni mukana meni kaikki (ja se laukku, se oli ihana!). Oi miksi naisen elämän pitää kulkea yhdessä pienessä nyssäkässä? Kaikkeen siis sisältyi kamerani, tuo pieni armas pokkarini jonka välistä luokattoman huonosta kuvanlaadusta olette saaneet kärsiä. Murphyn laki vallitsee, joten lisäksi olen käsittämättömän kurkkukipuyskätaudin kourissa. Siis ei mitään muita oireita kuin jumalaton tuska niellessä ja kylkiluut murskaava yskä? Tuberkuloosi tai sikainfluenssa. Kuolen varmaan huomenna.

Mutta vedetään nyt kuitenkin kehiin se jokaisen pilven pieni hahtuvainen kultareunus. Täytin 18! Olen virallisesti aikuinen (eli kun hukkasin kaikki arvotavarani, olen itse vastuussa kaikista mahdollisista uusimisista ja virastoissa juoksemisesta, mukavaa). Ja mikä parasta, olen ystävien ja sukulaisten mielestä niin ihana, että sain aivan ihania lahjoja...

...mutta minulla ei ole kameraa niiden ikuistamiseen. Joten aloitan esittelyn pienestä jutusta, jonka sain osana tuttavaperheeni lahjaa. Kas tässä se on!

Kuva täältä

Ihanat mekot ja tunikat, kirjoittanut Yoshiko Tsukiori. Tsukiori työskentelee itsenäisenä suunnittelijana ja on kirjoittanut useita ompelukirjoja eri aihealueisiin liittyen. Kirja on täynnä yksinkertaisia ja suloisia luomuksia, veistoksellisista muodoista tyttömäisiin hepeniin. Kaikki mallit ovat myös suhteellisen helposti muokattavissa omiin tarpeisiin. Kirjan mukana tulee siis täydellinen kaava-arkki, jonka avulla mekoista saa tehtyä koot XS, S, M ja L. Onneksi kesä tulee kohta, tiedätte mitä teen ensimmäiset vapauteni päivät. :DD

Kesä tulee, toivottavasti myös loput elämäni palaset loksahtelevat yksiin (aka saan uuden pankkikortin, kelakortin, eurooppalaisen sairaanhoitokortin, avaimet ja ajokortin). Syökää jäätelöä ja olkaa onnellisia<3

Lahjontaa ja hihkuntaa

11 päivää täysi-ikäisyyteen... Ei minä en laske :D vietimme tällä viikolla kahden Lauran synttäreitä, villeissä ja ruuantäytteisissä merkeissä. Hauskaa oli! Viime tiistaina söimme hieman herkkuja ja suoritimme ystävämme luona Läken lahjan toimituksen. Joten tittididiii, tässä nyt tämä varjeltu synttärisalaisuus. (Lahjamme siis koostui monista osista, jotka oli pakattu kaikki suloiseen vanhaan matkalaukkuun. Tässä siis tekemäni osa.)

SAANKO ESITELLÄ, C-KASETTIVYÖ!


Lopputuloksesta tuli varsin toimiva! Kiitos vain taas kaverille pienoismallimaalien lainasta, kasetin sai mainiosti maalattua. Minulla oli aluksi kyllä hieman ongelmia oikeanlaisen vyön löytämisessä, millaiseen kasetin oikein voi kiinnittää? Lopulta tämä yksilö saapui kohdalleni ja olikin varsin bueno. Vähän lisää reikiä vyöhön niin johan toimii.

Laurinlahdesta lähdettäessä katseeni osui tähän: neulegraffiti pussipysäkin alaosassa! Ihanan keväinen päivänpiriste. Itseasiassa kyllä virkattu, eli pitäisi varmaan oikeammin puhua virkkausgraffitista. Kavereilla oli kyllä hieman ihmettelemistä, kun aloin hihkua ja osoitella löytöäni. :D Kiitos Melissalle kuvan nappaamisesta! Nyt pitänee vielä jatkaa töitä ja etsiä graffitin tekijän mahdollinen blogi.


Näihin kuviin ja tunnelmiin :) iloista pääsiäistä kaikille!

Pikaperjantai

Noniin, lähti helmasta palanen. Tykkäilen, jäi noin polvimittaiseksi ja on varsin mukava! (Hassua muuten katsoa tuota tukkaa, kumman pitkä taas...)


Ja onpas ryppyinen helma. Mutta hyvää viikonloppua, tämä voisi harkita nukkumista...

"Tulee mieleen aatelistytön kesämekko"

Kevät! Viimeinkin aamulla saattoi lähteä kouluun YKSISSÄ SUKKAHOUSUISSA. Se on ollut sula mahdottomuus viimeiset kuukaudet. Todellakin, housut minulla on tainnut olla koulussa neljästi. Joten kevät, kukkakuosit, kaikki, ihanaa! Ehkä nyt koeviikolla ja sen jälkeen, kun tämä työläs jakso on takana, ehtii taas jotain kivaa enemmän väkerrelläkin. Synttärisalaisuuden puitteissa kävin hieman ostoksilla, ja mukaan tarttui myös Fida-kierroksen jälkeen tällainen keväinen mekkoihanuus. Ja siis kokohan on 158 cm tytölle tarkoitettu, siksi tuo yläosa on varsin tyköistuva. Mutta mahtui! Ja tykkään paljon. Jos vaikka tämän ylimääräisen turvotuksen saisi pois, tai sitten vain hieman avaan muotolaskoksen saumoja (kyllä, siinä on myös muotolaskokset vaikka lapsen vaate onkin).

Taustalla myös vanhojenpukuni :)

Kuitenkin tuo helma on hieman kummallisen pituinen, tarkoitettu täyspitkäksi 158-senttiselle. Itse olen 7 cm pitempi, joten jää vähän kummallisesti pohkeeseen. Nyt tässä mietiskelenkin, minkä pituiseksi ja miten helman lyhennän.


Miten siis helman lyhennän? Pussittaminen voisi olla kiva, vai pitäisikö kenties ihan vain ronskisti leikata helmaa ja kääntää se? Ideoita otetaan vastaan!

Kaulassa kevään kunniaksi perhoskoru :D yleensä kannan vain nimelläni varustettua korua, jonka sain kymmenvuotislahjaksi.

Yläosan yksityiskohdista tykkään todella paljon! Varsinkin eteen ommeltu vetoketju on ihana, siis mekko, jonka saa helposti itse kiinni. Miksi lastenvaatteissa kiinnitetään tällaiseen huomiota?

Ja nyt silittämään paitoja ja säätämään salaisuuksien kanssa. Otsikko muuten miespuolisen kaverin kommentti ostoksestani. :D

Sekalaisuus kunniaan

Kiire, kiire, kiire. Huono omatunto blogin suhteen kolkuttelee rankasti. Tämä jakso on ollut niin hektinen ettei mitään rajaa: kahdeksasta neljään -päiviä ja autokoulua, tanssin ylimääräisyyksistä puhumattakaan. Joten tittididii, kuinkas ollakaan, tämä stressimöykky pamahti kipeäksi. Just. Pahimpaan. Aikaan. Kiitos vain, Murphyn lain oltava asialla.

Käväisimme risteilemässä lukiomme kakkosten kanssa. Laivalla oli sopivasti kouluja, sekaan mahtui mukavasti, mutta lapsiperheet eivät saaneet ihan karmeaa slaagia. Kakkosia suurin osa, mutta muutama ykkösporukkakin oli mukaan eksynyt. En ole talvipakkasten vuoksi ehtinyt suloista merimieslakkiani käyttämään, joten päätin ottaa suloisuuden laivalle mukaan. Seilorimeiningillä eteenpäin siis!


Matkustamista onkin luvassa hieman enemmän vielä. 17.4. on tarkoitus suunnata Tukholmaan ja osallistua European Youth Parliament International Sessioniin. Iiks jänskättää, toivottavasti reissusta tulee mainio. Hulppeaa ohjelmaa, tiukkaa asiaa ja uusia ihmisiä kaikkialta Euroopasta. Lisäksi täytän 18 tuon viikon aikana! Eli täysi-ikäistyminen tapahtuu keskellä Södermalmia, ei paha.

Innokas matkustaja Milton Keynesiin menossa.

Kesällä matkustan Bühliin sukulaisten luokse opiskelemaan saksaa. Vietän siis Lounais-Saksassa nelisen viikkoa ja käyn koulua. Sen verran menee kyllä asiat ristiin, että pitää siellä ollessa valmistautua bilsan ja englannin ylppäreihin. Fiilistelen kuitenkin nyt jo syksyn uusintakeikkaa Lontooseen - töitä vain pitäisi saada, jotta finanssipuoli sujuu. Hyviä ystäviä, Coldplay, syksyn kirjoitukset takana.

Kesää odotan innolla. Kohta alkaa viimeinen jakso. Suunnitelmissa kesämekkovarustuksen uusiminen:


Viimeksi tein tuosta kankaasta hamosen ja rusetin. Nyt ompelupöydälle eksyvät luultavasti muutama mukava pilkkukangas, lapsenomainen kukkahattutrikoo ja mustavalkoinen kukkakangas. Valitettavasti kamerani ei suostunut yhteistyöhön, mutta kuvamateriaalia kyllä vielä luvassa!

Tässä muuten kuva väkerryksestä, jonka unohdin postata! Kaverit täyttivät vuosia, ja teemana oli mustavalkoisuus ja naamio. En meinannut keksiä naamiota, mutta Marie Antoinette -leffasta inspiroituneena tein itselleni tyllistä tuollaisen hauskan härpäkkeen! Ei pahemmin näkökykyä edes haitannut - ripset vain meinasivat jäädä tylliin kiinni. :')

Huh. Kuulumispostaus tänään. Toivon, että tämä kamala kevätflunssa väistyy ja pääsen treenaamaan. Lähdetään nimittäin steppiryhmän kanssa edustamaan tanssiopistoamme Oulun Arktiset askeleet -tanssikatselmukseen. :) Muutama synttärisalaisuus muuten myös luvassa, beware my friends :D

Neuletta ja päähinettä

Aloitin torstaina suorastaan elämää suuremman urakan: ensimmäisen, oikeasti minulle päälle menevän vaatteen neulomisen. Päätin tehdä "liukuvärjätyn", väljän neuleliivin. Kappas, ohjekin löytyi Modasta (6/2008) ja sitten alkoikin puikoilla söhiminen, miesten XS on tavoitteeni. Ainakin kuvien perusteella näytän olevan vielä ihan hilpeissä tunnelmissa urakkani suhteen...


....ja hmm, nyt tarvitaankin tuumaustauko. Mutta eivätkös ne parhaimmatkin neulojat välillä vähän muokkaa ja tulkitse ohjeita? Eli ei haittaa jos en ymmärrä mitä "päätä 1x5 s joka 2. krs" aivan tismalleen tarkoittaa (no siis periaatteessa pitäs päätellä mutta en ihan hiffannut että missä kohtaa), eihän tuota reuhkaa kukaan muu tule koskaan käyttämään, mikäli nyt edes saan sen valmiiksi!

Mutta pääasiaan tämän nyherryksen jälkeen! Elikkä hiihtolomaviikolla oli hyvin aikaa katsastaa jälleen Matinkylän Kierrätyskeskus. Ah, vaatteet puoleen hintaan ja muutenkin kaikkea jännää tuli haalittua täyttämään jo ahtaita säilytystilojani. Mukaan tarttui mm. neulontakuvissa päässäni näkynyt Mary Pihlajan hattu, johon ihastuin ikihyviksi. Maksoi hurjat 2 €. Tänään heräsin HURJAN AIKAISIN, jopa yhdeksältä, koska kävin äidin kanssa tsekkailemassa lentokentän läheisyydessä majailevan Kehä III -kirpparin. Aika tyhjinä olivat pöydät, mutta moinen rohjakekotsa tuli messiin. Hassustipa sattui, että hinta oli jälleen 2 € ja merkki Mary Pihlaja.

Ja on muuten täysin meikitön naama tässä!

Kehäkirpparilta tarttui mukaan myös hyvälaatuinen sivellin askartelutoimenpiteitä ajatellen. Tässä pieni kasa liittyen seuraaviin näperrystavoitteisiini.


Ah ja voih, nyt täytyy mennä kärsimään oman ahneutensa vuoksi. Äklö olo - onhan se ihan normaalia tehdä suklaamoussea JA laskiaispullia, jos ei osaa päättää kumpia tekee enemmän mieli!

Nyt se on vanha

Tanssit olivat ja menivät, ja menivät kyllä hyvin! Nautin suunnattomasti, oli yksinkertaisesti niin hauskaa. Katsomassa olleet sukulaiset sanoivatkin, että olin yhtä Hangon keksiä koko parituntisen. Ompelijaa käy kyllä kiittäminen puvustani. Siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin niin malliltaan kuin väriltäänkin. Lisäksi puvussani oli todella helppoa tanssia, ei tarvinnut nyhtää yläosaa yhtään tai varoa helman repeytymistä. Aikaiseammin testaamani kenkien nauhasysteemi muuten toimi, kannatti. Lopulta kuitenkin päädyin lenkkien sijasta yksinkertaisesti sitomaan nauhat pohjan ympäri. Ballerinaniksien aatelia: lakkaa rusettiin ja solmuun niin johan pysyy.


Tässä nyt sitten pukuni! Kampauksesta näytin jo hieman esimakua, ja tällainen siitä loppupeleissä kehkeytyi.


Helmet lainasin äidiltä, korvikseni olivat nipsautettavaa mallia (ihme juttu, metallia eivätkä aiheuttaneet päänsärkyä!)

Heh, jatkoilla sattuikin hauska juttu. Eräs poika, joka oli kanssani alakoulussa samalla luokalla ja yläkoulussakin rinnakkaisella, tuli luokseni ja osoitti jatkomekkoani: "Olet muuten tehnyt tuon itse!" Siinä hoomoilasena hetken olin, kunnes herra päätti hieman selittää. Oli kuulemma googlannut Sörnäisten voimalan (siis tämän jatkopaikkamme) ja linkkien joukosta oli sitten pölähtänyt tämä minun blogini. Kävinkin katsomassa, kävijämäärä oli hieman viime viikolla noussutkin vaikken mitään ollut aikoihin postannut. Kivaa, kuinka ihmiset huomaavat tuollaisia pieniä asioita. Muutenkin sain kehuja mekostani, tuli kiva fiilis!

Itseommeltu! Selbstgenäht! IT'S DONE

Viimeinkin! Ponnistelujen jälkeen (ja muutamien vastoinkäymisten siivittämänä) olen viimein saanut vanhojenjatkomekkoni valmiiksi! Vaikka jotkut saumat ovat hieman epäsiistejä sisältä tai joku tikkaus vähän repsottaa, kukaan ei niitä näe. :D Oma on mekkoni, ja siitä todellakin tuli juuri sen näköinen, millaiseksi sen olin aluksi kuvitellutkin. Alkuajatus oli "olkaimeton mekko suurehkolla helmalla, ehkä pitsiä jossain yksityiskohtana". Ja tadaa, tässä on lopputulos!

(klikklik isommaksi)

En omistanut tarpeeksi pitkää vetoketjua, joten lisäyksityiskohtana valkoinen nyöritys selässä. Tuossa nauha on hieman pitkä, luultavasti sitä vielä vähän pätkäisen. Vaikka suttuinen kuva, kyllä siitä nyt jotain selvää saa! Pidän muuten noista kengistä todella paljon, mutta kymmenen sentin korkonsa vuoksi (ja mitättömän päkiän alle jäävän osan) en kuitenkaan ole päässyt rakkaita herrainkenkäkorkkareita ihan ylettömästi käyttämään. Luultavasti siis päädyn laittamaan jatkoille eräät jo hieman kärsineet valkoiset, pyöreäkärkiset korkkarit, joiden viisisenttinen korko mahdollistaa armottoman biletyksen ilman kipeitä päkiöitä... Testattu!

Todellakin, h-hetki koittaa ylihuomenna. Iiks, kampaaja, iiks kaikki. Kävin muutamia viikkoja sitten suunnittelemassa kampaustani, ja hieman tämän suuntaista on luvassa:


Lopputuloksesta pitäisi tulla kikkuraisempi ja vielä enemmän 60-luvun sihteerikkö -lookalike.

Loppuun vielä pienoinen sneak peak puvusta!


Näyttääpäs hassulta, kummallinen kuva... Mutta tsemppiä kaikille Wanhoille 2009! Ehkä tapaamme Sörnäisten voimalassa. ;)

Pientä kivaa

Postaamattomuuden tilani jatkuu. Voisin tästä heti laittaa rivistön kuvia, jotka taitavat olla tällä hetkellä eniten aikaa vievää osastoa...




Sain joululahjaksi oman tanssimaton, ja pomppiminen on myös vienyt oman siivunsa ajastani. Merkitsin oman beibeni suloisella tarralla, jotta erottaa miehekkäämpien pelikumppaneideni matoista kun samanlaisia ovat.


Todellakin, saksan Sprachdiplom on nyt tehty kokonaan. Sain suullisen testin pisteet, ja läpi meni. Sain ryhmästäni huonoimmat pisteet, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Sain kaikesta mahdollisesta kaksi pistettä, eli olen sitten hyvin average. No, toivotaan vielä että kirjalliset menivät jotenkin. Tänään olikin sitten jakson viimeinen päivä, huomenna alkaa taas koeviikko. Siis taas, viimeksi se oli juuri pari postausta sitten!

Vanhat tanssit lalalaa, tänään oli sitten viimeiset harkatkin. Mennään vanhojen illalliselle Seurahuoneelle ja jatkot ovat Sörnäisten voimalassa, jonne onkin sitten tulossa hieman enemmän ihmisiä - lähes kaikki Espoon lukiot + Grani. Tuntuu, että Espoossa kaikki omaa ikäpolvea olevat voi yhdistää yhden ihmisen kautta, joten käytännössä siitäkin porukasta aina joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja niin edelleen.

Keskiviikkona saan pukuni, pakko sitten laittaa kuvaa kun sen saan jei! Innostuin tuunailemaan hieman kenkiäni, sillä pelkään, että avokkaat voivat lähteä omille teilleen vaikkapa puolalaisten kostossa. Tietenkin kuminauhalla olisi selvitty hienosti, mutta eeei. Ex-ballerina tuntee olonsa turvallisemmaksi näin!

Liimasin kenkien takaosaan lenkit ja pujotin kaksi satiininauhaa mukaan nilkan ympärille sidottaviksi. Yksinkertainen juttu, jolla kengistä saa oikein kivat! Päätin vielä laittaa kaksi eri levyistä nauhaa, ohueamman mintunvräisen ja leveämmän hopeanharmaan.


Kenkäni ovat siis Läken mummon vanhat 80-luvulta, merkkiä Oswald. Aitoa nahkaa, ja sopivat mukavasti tanssahteluun.

Ja loppuhuipennuksena uusi paras ystäväni suoraan Clas Ohlsonilta!

Uudenvuodenlupaus nro 1: PAREMPIA POSTAUKSIA

Heipsan taas! Tässä on ollut massiivinen postaamattomuuden tila, mutta joululomani solahti niin vikkelästi ohi että huis vain. Sain aikaiseksi äärimmäisen univelan, paljon mukavia kokemuksia Lontoosta ja hyyyyvin vähän mitään kouluhommiin viittaavaakaan. Ja vielä kaikille oikein loistokasta uuttavuotta! Itse nukuin vain tunnin, sillä lento Lontooseen lähti jo aamulla varhain. Sanotaanko, että senhetkisten silmäpussien koko lähenteli jotain Teksasin osavaltion luokkaa...

Koska en ole saanut aikaiseksi mitään kovin hienoa tai loistokasta, voisin laittaa muutaman kuvan Osakan ostoksista, joululahjoista yms. mukavasta. Joten kuvia kehiin sitten.


Tässä ihan vain muutama pieni juttu. Suloiset Hello Kitty -syömäpuikot ovat varmaan turhin ostokseni ikinä, mutta niiden ostamiseen liittyy hauska juttu. Ostin Melissalle samanlaiset mutta vaaleansiniset, ja myyjä tajusi lukea puikoissa olevan tekstin minulle ääneen: "Ai-chan, ok?" No, olihan se ihan ok. :') Kummeilta sain Rosenstolzin uuden levyn, saksaa jälleen treenailemaan.


Nämä pienet nappikorvikset ovat vanhojentanssiparini käsialaa. Pienoismalliharrastajan maalaamat pääkallokuviot ovat kyllä aika katu-uskottavat. Pitihän niitä käyttää, kun menimme Milton Keynesiin katsomaan Peter Pan -lastennäytelmää!


Ja tältä erää pitsisiin ja rusettisiin tunnelmiin päätän. Ihanaisen uuden hamoseni helma!