Kameraton elämä sitoo käsiä

Suu tukkoon rusetilla!

Heipä hei! Tein taktisen rosmousliikkeen isäni kameran suuntaan. En osannut käyttää moista kapinetta niin yhtään (oma ihastuminen pikkupokkarini käsivaramakroon voimistui, muuten ei-niin-loistokkaan kameraiseni loistavin ominaisuus), joten kuvat joutuivat hieman uusioeloon.


Teinpäs mukavan löydön Matinkylän kierrarilta, jonne muutaman kaverin kanssa vesisateessa eilen raahauduin. Marja Kurjen pieni, vanhan roosan värinen silkkitaskuliina (huikea 30 sentin hinta) vääntyi tänään muiden näpertelyjen ohessa rusetiksi (ylläri). Nämä muut näpertelyt pääsevät päivänvaloon huomenna, kun ojennan synttärisankarille työni tuloksen. Olin kuitenkin jälleen varsin viisas, elikkä pakkasin lahjan enkä muistanut ottaa siitä kuvaa... Joten toivon, että jollakulla on kamera huomenna mukana. Vaadin sitä.


Kouluvirkkaus on täällä jälleen! Viime syksyisen kesäpipoprojektin jämälangoista syntyi pieni kesäkipa. Kaikki ovat tähän mennessä sanoneet lopputuloksesta, että tuohan on liian pieni. :D Ihastukseni nelivuotiaan merimieslakkiin myös sai aikaan pieniin, juuri kipan tavoin asettuviin hattuihin nousseen innostukseni. Eipä minulla mitään muuta tuon väristä ole, mutta pitipähän vain hieman harjoitella. Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen enemmän nelonta- kuin virkkausihminen.


Muttamutta. Huomenna toivottavasti saan kuvattua synttärisalaisuus nro.2:n!

Murphyn laki ja mekkoisaa elämää

Heipä taasen! Taukoa olen tässä pitänyt koulukiireiden vuoksi. Saan oikeasti ahdistuskohtauksia, näen ihania kankaita, ihania kaavoja, ihania inspiskuvia ja ihania pieniä käsityöjuttuja ympäriinsä. Mutta ei, siis onko liian vaikeaa vain yrittää edes jotakin pientä tehdä? Bussineulominen, pakko aloittaa se jälleen. Rentoutus taattu.

Suurin ongelma tällä hetkellä kuitenkin on epäonninen vappuni: minut ryöstettiin, ja laukkuni mukana meni kaikki (ja se laukku, se oli ihana!). Oi miksi naisen elämän pitää kulkea yhdessä pienessä nyssäkässä? Kaikkeen siis sisältyi kamerani, tuo pieni armas pokkarini jonka välistä luokattoman huonosta kuvanlaadusta olette saaneet kärsiä. Murphyn laki vallitsee, joten lisäksi olen käsittämättömän kurkkukipuyskätaudin kourissa. Siis ei mitään muita oireita kuin jumalaton tuska niellessä ja kylkiluut murskaava yskä? Tuberkuloosi tai sikainfluenssa. Kuolen varmaan huomenna.

Mutta vedetään nyt kuitenkin kehiin se jokaisen pilven pieni hahtuvainen kultareunus. Täytin 18! Olen virallisesti aikuinen (eli kun hukkasin kaikki arvotavarani, olen itse vastuussa kaikista mahdollisista uusimisista ja virastoissa juoksemisesta, mukavaa). Ja mikä parasta, olen ystävien ja sukulaisten mielestä niin ihana, että sain aivan ihania lahjoja...

...mutta minulla ei ole kameraa niiden ikuistamiseen. Joten aloitan esittelyn pienestä jutusta, jonka sain osana tuttavaperheeni lahjaa. Kas tässä se on!

Kuva täältä

Ihanat mekot ja tunikat, kirjoittanut Yoshiko Tsukiori. Tsukiori työskentelee itsenäisenä suunnittelijana ja on kirjoittanut useita ompelukirjoja eri aihealueisiin liittyen. Kirja on täynnä yksinkertaisia ja suloisia luomuksia, veistoksellisista muodoista tyttömäisiin hepeniin. Kaikki mallit ovat myös suhteellisen helposti muokattavissa omiin tarpeisiin. Kirjan mukana tulee siis täydellinen kaava-arkki, jonka avulla mekoista saa tehtyä koot XS, S, M ja L. Onneksi kesä tulee kohta, tiedätte mitä teen ensimmäiset vapauteni päivät. :DD

Kesä tulee, toivottavasti myös loput elämäni palaset loksahtelevat yksiin (aka saan uuden pankkikortin, kelakortin, eurooppalaisen sairaanhoitokortin, avaimet ja ajokortin). Syökää jäätelöä ja olkaa onnellisia<3