Tuutikki-pipo

Nyt tuntuu, että blogosfäärissä on meneillää varsinainen virkkausvimma, joten otin itsekin siihen sitten osaa. Virkkaaminen on tuntunut minusta aina jotenkin hankalalta, en ole osannut laskea silmukoita oikein, kavennukset ja lisäykset ovat menneet päin seiniä... Jotenkin neulominen on tuntunut olevan lähempänä sydäntä. Tänään kuitenkin nappasin kouluun mukaan sammaleenvihreää lankaa ja virkkuukoukun, sillä tiesin, että kokeen jälkeen olisi luvassa hieman odottelua. (Kotiin tultuani huomasin, että Colour Me ! -blogissa olikin hieno pipo-ohje, missasin sen juuri kun omaa läpyskääni aloin nyhertämään. Harmitti.)

Muttamutta, tässä tulos! Historian melskeisiin painunut Meeri, varsin freessi ja pirteän oloinen. Mutta pipo on pääosassa!


Nimesin sen sitten Tuutikiksi, sillä mielestäni maastoutuva väri kaipasi jotain piristystä, joten kyhäsin myssyn kaveriksi sitten valkoise tupsun. Kas näin se käy, ala-astetyyliin.


Piirsin ympyrät (noo vähän vinot) mukin ja posliinikoristeiden pohjilla :D toki harppikin toimisi, mutta ei nyt tähän aikaan illasta mitään sellaista jaksa ruveta vääntämään.


Tässä esittelen samalla salakavalasti äitini kansakouluaikana tekemän pussukan ja helmet, jotka sain tänään. Pitkät, voit laittaa kivasti kerroksina. Äidin vanhat. :D

Ääh. Vähän pelottaa huominen HI3-koe. Kansainväliset suhteet, vielä pitäisi keveästi kerrata maailmansodat ja niiden välinen liittopolitiikka. -_- Haluan nukkua!

Nörteintä ikinä

Olen miettinyt tässä jo jonkin aikaa, pitäisikö minun esitellä tämä tuotos. Kyseessä ei ole vaate. Ei neulottu tuote. Ei askarreltu kortti. Kyseessä on jotain vielä synkempää ja pelottavampaa.

Voisin ehkä kertoa hieman taustoja ensin. Sain tämän pienen asian lahjaksi viime syntymäpäivänäni, ja lahjaan kuului, että voin kustomoida sen lahjan antajan ohjauksessa itseni näköiseksi. Esine on pieni, korkeudeltaan vain 4,5 cm, ja sen ympärille on luotu varsin massiivinen konsepti. Aluksi sen lahjaksi saaminen olikin vain vitsi, mutta hups, tähän päädyttiin:


Warhammer-hahmo, tarkemmin High Elf. Harrastajilta tulleita kommentteja: "Baby coloured!" "Hmm naisellinen, mutta öö se on haltia niin sallittakoon." "Miksi se on ton värinen?"

Juu. Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että tällä haavaa on viimeiseksi tuo jäänyt. Mainitsematta toki jätän, että olen käyttänyt Warhammer-maaleja korttiaskarteluun (Tentacle Pink on mainio!) ja kenkien tuunaamiseen (Skull White + askartelulakka = sään pitävä kerros).

No niin, nörttisalaisuus ulkona :D nyt saa nauraa.

9,40 € + koeviikkoneulonta

On kyllä uupunut olo. Itselläni on nyt koeviikosta kolmasosa takana, eli kemian- ja äikänkokeet ovat nyt ohitse. Tänään vietinkin sitten Läken kanssa lomapäivää mukavan hemmottelun merkeissä. Aamukahvien (ah Robert's Coffeen aamulatte-tarjous) jälkeen suuntasimme jokeribussilla "pelottavaan suuntaan" eli kohti Itäkeskusta. Toisiksi viimeisellä pysäkillä jäimme pois, ja suuntasimme nyt tapetilla olleeseen Fidan lajittelukeskukseen. Vapaapäivä oli mainio, sillä normaalisti emme ehtisi Roihupeltoon outletin aukioloaikoina. Pysäkki oli itseasiassa hyvin lähellä paikkaa, joten kävelyä ei tullut mitenkään hurjasti. (Jos nyt ei lasketa sitä, että ensin mentiin muutamia satoja metrejä 180 astetta väärään suuntaan, mutta siitä ei puhuta...)

Lajittelukeskus oli kyllä oikea taivas! Rekkejä ja laareja kaivellessa meni kevyesti puolitoista tuntia. Välillä naurettiin ysäritopeille ja kasarikuoseille, välillä ihmeteltiin omaa ihastusta torppariliiviä tai überpappahousuja kohtaan. Meille molemmille tarttui mukaan aimo määrä kierrätettyjä ihanuuksia (ja hmm keskinkertaisuuksia ja kavereiden luultavasti "hyi kamala" -kategoriaan lajittelemia partikkeleita). Kuvasin muutamia ostoksiani. Luultavasti esittelen loppuja myöhemmin, kun niiden osalta modifiointi ja ompelu on ohitse.


(Kuvaa saa kliklik suuremmaksi). Henkarissa ovat siis mielenkiintoinen, massiivinen puuvillatakki, johon ihastuin aivan sattumalta. Jostain syystä värimaailma toi mieleeni isovanhempieni vanhan pianoon kuuluvan tuolin! Norsuunluukoskettimisen soittimen pyörivän tuolin päällikangas oli kirjottu juuri noilla väreillä. Nykyään isovanhemmilla ei tuota pianoa valitettavasti enää ole.

Laukku on kyllä samantyyppinen, joita omistan jo muutaman, mutta sen kaksi hauskanpituista hantaakia ja hinta kyllä takasivat, että veska päätyi ostoskärryymme ja aina kotiin asti. Rusetille vetäistyt vyöt olivat kyllä edullisia - musta maksoi 0,50 € ja ruskea heltisi mukaan kymmenellä sentillä! Yritin ottaa lähikuvaa mustan vyön käärmesoljesta, mutta eipäs kamera nyt tehnyt yhteistyötä. >:(


Kenkiä mukaan tarttui kahdet. Vanhat valkoiset avokkaani alkavat olla jo kaikkea muuta kuin valkoiset (ei, ei viime vuoden ykkösristeily vaikuttanut toki asiaan :> ), joten suomessa valmistetut Aaltoset olivat enemmän kuin tervetulleet. Ruskeat mummokengät nyt olivat vain niin hellyyttävät, että ei niitä voinut jättää sinne yksinään. Alan luoda ystävieni tapaan esineisiin jo pelottavia tunnesiteitä... Näiden lisäksi silmiini osui aivan ihana musta saapas. Kyllä, saapas. Valitettavasti sen toinen pari oli ehditty jo varata, joten ne jäivät sitten saamatta. Myyjä antoi lohdutukseksi minun valita itselleni rintaneulan :D tuli mieleen arpajaisten heijastinlohdutuspalkinnot.

Jottei tämän pääasiallisesti KÄSITYÖBLOGIN aihe nyt aaaaivan taas lipsuisi, niin tässä eilen aloittamani ja pian päättelyyn pääsevä Mambo-pipo:



Kuvassa ei oikein näy, mutta olen siis neulonut pipoa yksi oikein, yksi nurin -joustinneuleena. Kavennuksia en tee, sillä pipon idea on, että yhdestä suorasta putkilosta toiseen päähän solmitaan rusetti, eli lopputulos on kuin puolikas karkkipaperi. Hyvin yksinkertainen, mutta hauska tapa saada pipoon pieni juju. Ja kyllä, tähän se Mambo sitten meni, mutta vain puoliksi. Toisen kerän kohtalo on vielä hieman auki. ;)

Herkkua monessa muodossa

Kävinpä tänään tapaamassa ompelijaa, joka tekee vanhojentanssipukuni! Oli erittäin mielenkiintoinen käynti, ja jotenkin turvallinen olo nyt sen puvun suhteen. Ammattilainen osasi kertoa, millä tavalla puku olisi paras toteuttaa, mikä näyttää hyvältä etc. Vein kankaatkin mukanani, en tietenkään tajunnut ottaa niistäkään tänne kuvaa, möhpöh. No, ehkä parempi kun sitten tulevaisuudessa on oikeasti puku valmiina. ;D Kahden viikon kuluttua seuraavan kerran tavataan, siihen mennessä ompelija tekee lakanakankaasta harjoitusversion yläosasta. Pitäisi äidin kanssa saada siihen mennessä tuo alushameasiakin kuntoon. Aiotaan hyväksikäyttää äidin hääpuvun helma ja tehdä siitä vannehame, ovelaa.

Ihan outoa ajatella, että projekti etenee! Toisaalta, laskeskelinpa tässä, että jestas, kahden jakson kuluttua on h-hetki. Kuinka nopeasti tämäkin jakso vain hupsahti ohi!

Koeviikon kunniaksi (tai ahdistuksen lieventämiseksi) leivoin koulukavereille tsemppauskakun. Menekki oli kyllä mainio :D voisinpa laittaa ohjeen tähän, sen verran ylpeä olin tuotoksestani. Eräs kaveri totesikin, että minusta tulee vielä hyvä äiti! :'DD

Appelsiini-suklaakakku

Hellapoliisin ohjetta mukaillen

150 g margariinia
3 dl sokeria
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
3 tl vanilliinisokeria
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
1 pussi Fazerin Block-suklaanappeja (mikä tahansa pieneksi kuutioitu tumma suklaa käy, noin 1,5 dl)
1-2 appelsiinin raastettu kuori
0,75 dl appelsiinimehua


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri (itse käytin margariinia nopsaan mikrossa, auttaa). Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja kääntele taikinaan.Raasta appelsiinin kuori (kannattaa laittaa pala leivinpaperia raastimen ja appelsiinin väliin, kuori helpompi kerätä) ja purista mehu. Lisää suklaapalat, mehu ja appelsiinin raastettu kuori taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja (korppu)jauhotettuun vuokaan (käytin itse jenkkityyliin leipävuokaa). Paista uunin alatasossa noin tunnin ajan.

Mehujääraitaa

Kyllähän mä sain sen kemian alueen luettua, jesjesjes. Nyt sitten hyvällä omallatunnolla muihin aiheisiin. :D

Tänään koeajoin viikonloppuna tuunaamani hameen, ja tykkäsin kovasti! Pelkäsin, että mallin puolesta hame innostuu nousemaan korviin ja saan jonkun syytteen yleisestä siveettömyydestä, mutta huoli oli turha - materiaalin vuoksi hamonen pysyi aivan riittävän siveellisesti omalla paikallaan. Sopi kivasti niiden miettimieni kirkkaanpunaisten sukkisten ja valkoisen kauluspaidan kanssa, harmi vaan että tässä kiireessä en ehtinyt kuvaa nappaisemaan. Muutenkin punaiset sukkikset ovat yksi suosikkipartikkeleistani tällä hetkellä - mätsäävät niin mainiosti kirkkaanpunaiseen rusettiin, jota haluaisin myös käyttää hiusten jatkeena harva se päivä. Jännä, kuinka niitä lemppareita muodostuu pienistä asioista. Vastaavasti sitä aina ihmettelee, miksi vaatekaappiin taas sellainen ja sellainen outo vaatekappale on ilmestynyt...

Muttamutta sitten tähän tämän blogin _viralliseen_ antiin eli Meerin yleiseen käsityösäätämiseen! Tässä nyt tämä mehujäänvärinen ilmestys on, tilauspiponi numero 2 valmistumassa:

Lankoina Novitan Marine (vihreä) ja Bambu (oranssi). Oli muuten yllättävän vaikea löytää puuvillaisia markettilankoja näin sesongin ulkopuolella! Kuten lähikuvasta huomaa, langat ovat paksuudeltaan hitusen erilaiset, mutta ei sitä oikeastaan neuloessa huomaa. Kuvassa vihreä myös näyttäytyy todellista mintunpana, oikeasti aika kirkkaan vihreä. Hee, itseasiassa tuo minttuun taittava sävy hieman harmaampana vastaisi tulevan vanhojentanssipukuni väriä. :)

Ruutukuosia ja jäätelön yliannostus = Meerin lauantai

Viikonloppusuunnitelmat hieman muuttuivat, joten minulle jäi aivan ihana ja rauhaisa koti-ilta ja koko kämppä omaan käyttööni. No, päätin sitten olla viimein tehokas ja jopa saada jotain aikaiseksi! Ompelin nelivuotiaan mekon helmasta suloisen pienen ruutuhameen.



Punaiset sukkikset olivat pesussa, joten vetäisin mösähtäneen treeni-Meerin (aah ylimääräiset harjoitukset ja vammaileva lonkka = ibuprofeenia ja hampaiden kiristelyä) jatkoksi sitten nuo oranssit. Huono ratkaisu, mätsään liikaa päiväpeittooni. Tuohon vielä harmaata niin avot, olen ihan rajavartiolaitoksen värinen. Rajaukset päin persettä myös, hienoa! Tuntuupa taas niin taitavalta. Pitäisi vähän panostaa tähän kuvien laatuun enemmän...

Tässä vielä lähempää kuva kuosista. Hame on tummanvihreä-valko-punainen, vaikka kamera vallan muuta väittäisi.


Äh, tämänpäiväinen ruokavalioni on koostunut jäätelöstä, vauvaruuasta ja puurosta. (Äh tätä öklötystä, onneksi ompelija tekee vanhojenpuvun - vielä ei tartte ajatella saumojen ratkomista...) Nyt ei kyllä tee mieli yhtään mitään muuta kuin kupposta teetä ja neulepuikkoja. Löysin sesongista huolimatta puuvillalangat uutta tilauspipoa varten, eikun hommiin. :) Lisäksi olohuoneen sohvalla odottelevat kutsuvasti jenkki-Elle ja Vogue. Isi oli kiva ja toi Nykistä tullessaan^_^ kirosi kyllä suuresti lehtien painoa. Pah, kyllä nyt iso mies pari aviisia jaksaa rakkaalle tyttärelleen kantaa! :D

Ikä on vain numero, vaatteissakin

Ah ihanaa, kaikki kurssityöt tehty ja palautettu - enää siis lähes lomalta tuntuva koeviikko. Ihanan helpottunut olo! Päätin kaiken uurastuksen jälkeen palkita itseni pienellä kierroksella paikallisessa Fidassa. En ole koskaan edes käynyt siellä, vaikka ollaan asuttu täällä iät ja ja ajat O.o siis olen käynyt jopa Kotkan Fidassa, mutta en sitten meidän paikallisessa. Hieman säälittävää, sanoisinko. :D

Katselin lähinnä hameita, mutta jostain kumman syystä päädyin tutkimaan lasten rekkiä. Iskin silmäni suloiseen tartan-kuvioiseen, nelivuotiaalle lapselle tarkoitettuu mekkoon. Mittailin kuitenkin katseellani helmaa, ja resoreineen kaikkineen tulin tulokseen, että hemmetti, kyllä tästä hameen saa! Lopulta vielä kiikutin vaatekappaleen kassalle, ja yhdessä tädin kanssa sitten mittailtiin siinä. Hah, tartan-mekko lähti mukaani!



Kotiin tultuani irrotin sitten liiviyläosan ja hahaa, suunnitelmani toimii! Piti kuitenkin lähteä juoksemaan vauhdikkaasti bussille kohti tanssiharkkoja, joten jäi vielä projekti vaiheeseen. Koetan saada ihanuuden tässä viikonloppuna valmiiksi, että pääsen sitten sitä käyttämään. Ihastuin niin sen pieniin taskuihin! Yläosasta voisin vaikka tehdä pienen liivin herra Nallelle, joka täällä on kuvissa seikkaillut. :')

Kerroin joskus aikaisemmin, kuinka äiti välillä yllättää minut askartelutuliaisilla. Tällä kertaa hän kiikutti kotiin ilokseni peräti neljä kerää lankaa - kaksi Novitan keltaista Mamboa ja kaksi hauskanväristä Kuuraa. Mambo sopii muuten todella hyvin hameen kanssa, jonka pelastin mummini kätköistä (äitini tai tätini vanha 70-luvulta). Hauskaa huomata, kun suunnilleen kaikki tuon hameen värit ovat nyt syksyllä tulleet kauppojen hyllyille.


Vaihtoehtoina Mambosta tehtäviksi ovat suloinen pipo (ylläri, niitähän en ole jo tehtaillut riittävästi) ja ohut kaulaliina tai yksi varsin muhkea kaulahuivi. Kaulurikin kummittelee, ehkäpä kuitenkin pitäisi sillä yrittäälähteä eteenpäin... Mambo on nimittäin todella mukavan tuntuista lankaa. Kuten tulin koulukaverin kanssa todenneeksi, koulutyöt suorastaan tappavat luovuuden. Nyt voisi olla jopa aikaa tehdä jotain! Toki suunnittelukin on kivaa, mutta on se silti vähän surkeaa jäädä aina vain "no se olisi kiva" -tasolle.

Mutta nyt lisää hyvää jäätelöä, palailen viikonloppuna hameprojektini puitteissa. :)

Rusetteja, kukkasia ja diskreettejä todennäköisyyksiä kera rautaesiripun

Apua, tuntuu, että koulu kaatuu pahasti päälle. Tänäänkin elämäni on koostunut kemian työselosteesta (ah sinkkijodidin tekeminen on varsin mielenkiintoinen aihe, varsinkin kun loimme materiaa tyhjästä!), tilastomatematiikasta ja kylmän sodan alkamisesta. Toisaalta, kun tällaisia puristuspäiviä harrastaa, niin välillä voi hieman levätäkin. Ja pahus, se Kunderakin pitäisi saada luettua!

Paha vain, että kun oikein oikein yrittää keskittyä jodin höyrystymisen havainnointiin, esiin pomppaa tällaisia ihanuuksia:

Kuva täältä.

Face Hunterista bongailin, tuo rusetti tekee mekosta suorastaan täydellisyyttä lähentelevän. Piti heti tietenkin ruveta mallailemaan kirppikseltä ostamaani punaista mekkoa, saisiko siitä mitään aikaiseksi. Kangasta riittää helman pituuden vuoksi, mutta olisiko materiaali silti liian pehmeää - luultavasti. Pitänee vain odottaa kivan kankaan ilmestymistä kuvioihin. :(

Toinen erittäin vakavaa työstä hairahtelua aiheuttava ihanuus on Bodyline Yokoso. Kyllä, kyseessä on lolita-pukeutumiseen erikoistunut kauppa. Osakassa käydessäni piipahdin kyseisen ketjun putiikissa, ja alennusmyyntien (ja ah isin hellien kukkaronnyörien) ansiosta minulla on sievä kirsikkakuvioinen kermakakkuhame - unohtamatta pitsisukkia, kaularusettia ja rusettipantaa, joka itseasiassa esiintyy päässäni kirppiskuvissa. Muutenkin olen alkanut haalia yltiötyttömäisiä partikkeleita kokoelmiini. Viime postauksen suunnitelmalistaani lisäisinkin vaaleanpunaisen pitsivirkkauspipon ja sydänhuivin...


Tässä jonkinlainen kuva kirsikkahameesta. Kuva kesän lopulta, kun seikkailin kahden ystäväni, Melissan ja Läken, kanssa pitkin Vantaata (hrr espoolainen olen, oli pelottava reissu). Tarkoituksemme oli toki mennä Kanadasta kesävaihdosta saapuvaa ystävää vastaan, ja seikkailujen jälkeen selvisimme hämärillä busseilla perille.

Tulipas tästä nyt antiväkerryspitoinen postaus. Kyllä minä vielä kunnostaudun, onneksi en rajannut tämän kirjoitteluni sisältöä iiiihan liian tarkasti. :')

Pikainen

Tässä tällainen salamapostaus aiheesta "mitä haluan/minun pitäisi värkkäillä lähiaikoina". Tässä vain karu listaus:

• Kaikkialla blogosfäärissä pyörineet kauluri-hartianlämmittimet. Käytännöllisyys sivuseikka, ne ovat suloisia!
• Villasukat pitsineulevarrella, eräät kengät tarvitsisivat sellaiset kipeästi seurakseen.
• Eräs punaruudullinen hame kaipaa kavennusta.
• Kirppismekon tuunaus! Edelleen pahasti ideanpoikaset kuoriutumatta.
• Alushame, muutama runsaampi helma tarvitsisi hieman kohotusta.

Siinä hieman listaa. Äsken vein kaverille ylppäritsemppauskakun, nyt pitäisi käyttää vielä energiaani muutamaan visaiseen matikantehtävään. Kyllä se klisee vain pitää paikkansa - elämä lyhyt, matikka pitkä. Ei tämä elämä mihinkään matikantehtäviin tunnu riittävän. Ja miksi tuntuu, että on koko ajan nälkä! En ymmärrä.

Iikiikiik

Tänään isi soitti noin kahdeksaa minuuttia ennen kuin minun piti lähteä kouluun - hän oli Pekingin kangastorilla! Siinä paniikissa yritin laittaa hiuksiani ja puhua isän kanssa, sönkötin jotain omaani ja rätisevän linjan vuoksi vielä toistin useaan kertaan epämääräisiä mumelluksiani. Pienen neuvottelun ja säätämisen jälkeen (taustalla kuului kovaa tinkimistä) *rumpufilli yltyy rätätätätätätää* MINULLA ON 16 METRIÄ KANGASTA VANHOJENTANSSIPUKUUNI!

Kuva täältä

Mietin pitkään pukuni värimaailmaa. Haluan mekostani 50-luvun tyylisen, pienet hihat yläosaan ja muhkea frillahelma. Päädyin lopulta ns. "vespanvihreään" ja arvatkaa olinko kupsahtaa innostuksesta, kun isä ilmoitti, että torilla on juuri sen väristä kangasta double layer -silkkinä JA sifonkina! Hee, nykytekniikka on hauskaa, aikalliset myyjät hieman naureskelivat, kun olin laittanut vastaavanlaisen Vespan kuvan isäni kännykkään värimallailua varten. :D (Ja siis tiedoksi, isäni ei lentänyt Pekingiin vain ostamaan minulle kangasta, vaan lentäminen on hänen työtään.)

Frillaa ei kuitenkaan valmiina löytynyt, ja sen teettäminen on luultavasti kallista. Rupesin miettimään, että uskallanko itse ruveta jotain säätämään. Rahaa menee varmaan testikankaisiin paljon ja lopulta tulen tulokseen, että en halua koskea hienoon silkkiin tai sifonkiin. Onneksi vielä aikaa miettiä. Olin varsin ilahtunut kuullessani, että myös parini on jo varannut frakin. Eihän tässä ole enää kuin öö viisi kuukautta... :') Kyllähän niitä laukkuja, hanskoja ja kenkiäkin voi jo ryhtyä etsimään!

Jäi kyllä aamun kiireessä hiukset laittamatta. Musta bad hair day -pipo päähän - joka tapauksessa leveä hymy on ollut kasvoilla koko päivän.

Mustavalkoharmaata taloutta

Tilaustyöpipo on viimeinkin valmis! Jouduin paloittelemaan sen tekemistä, sillä jostain kumman syystä lanka aiheutti minulle jonkinlaista kutiavaa ihottumaa käsiin. Tiedän, että pienempänä minulla oli suhteellisen pahakin villa-allergia, mutta en ole saanut minkäänlaisia oireita moneen vuoteen. Liekö sitten langassa jotain tiettyä villaa, kummallista.


Resoripipo syntyi kasin sukkapuikoilla, lankoina samaan aikaan luonnonvalkoinen 7 Veljestä ja mustavalkoharmaa Cool Flamme. (Kutinoita kyllä ihmettelen, Cool Flamme on vain puoliksi villaa?) Päälaella keikkuva massiivinen tupsu on seiskaveikkaa. Nyt enää pitää askarrella suloinen Osterhasen-tagi ja pistää neulomus postiin. :) Hahaa, ensimmäinen tilaustyö muuten tämän blogin elon aikana!


Tilauksista puheenollen, sain varsin houkuttelevan tarjouksen tässä toissapäivänä: kaverini kysyi, josko voisin ommella hänelle Cosplay-puvun! Hetken mietittyäni myönnyin, toivottavasti kykenen edes sellaiseen jälkeen, että Kristina-paran ei tarvitse ihan häpeässä itkeä. :'D Kyllä sitä aina toiselle tehdessä keskittyy enemmän ja kiinnittää huomiota saumavarojen tasaisuuteen ja vetoketjujen suoruuteen. Kristinan luvalla esittelen sitten tämän tuotoksen kehittymistä myös täällä.

Ääh pitäisi kohtsilleen jaksaa jälleen keskittyä läksyihin. Söin äsken lautasellisen ihanaa mannapuuroa! Iski eilen ihme puurofiilis, leikin joulua ja keitin riisipuuroa ja tänään sitten jatkoa. Puurontuoksuisiin tunnelmiin sopiikin kuva, jonka nappasin maanantaina - testasimme ensimmäistä kertaa asuntomme takkaa! Olemme asuneet täällä jo kaksi vuotta, mutta eeeei ihan kaikkea ehdi nopeasti tehdä! :D

Kasaribleiseri extended

Kurkku kipeä, olin eilen kotona semiflunssaisena ja tänään taas sitten koulussa - nyt olo aika kurja. Onneksi iltaa piristävät Keisarin morsian -tee ja kirkkaankeltainen Pikku Myy -muumimuki. Hee, ei ihme, että se on yksi suosikeistani. Keltainen väri on vähän liian lähellä sydäntä. Ihme kyllä, en silti omista kovin montaa keltaista vaatetta. O.o

(Nallella ei muuten ole nimeä!)

Pieniä ja käytännöllisiä käsityöjuttuja sain silti tehtyä. Aikaisemmin mainitsemani UFFilta bongattu kasaribleiseri tarvitsi ehdottomasti syksyn viimoihin pidemmät hihat. Hihat lyhenivät, kun otin pois kammottavan massiiviset olkatoppaukset ja kavensin hieman yläosaa.

Mistä sitten oikein taikoisin ne hihanjatkeet? Mietin toista kangasta, mutta en silti oikein lämmennyt ajatukselle. Lopulta päädyin varsin helppoon vaihtoehtoon - neuloin luonnonvalkoisesta seiskaveikasta yksinkertaiset resorihihat, jotka vain ompelin takin omien hihojen jatkoksi. Yllättävän kiva lopputuloksesta tulikin! (Älkää häiriintykö nappien vinoudesta, johtuu vain siitä että venkoilen ja vain kaksi ylintä on kiinni... Miksi pitää olla tällainen hosuli?)


Projekteja riittää vaikka muille jakaa, mutta aika on rajallinen. Tässä vielä kirppikselta lahjoituksena saatu outo mekko, jolle olisi tarkoitus tehdä jotain. Helmaa lähtee ainakin runsaasti, ja mietin jopa pieniä valkoisia puhvihihoja ja kaulusta - toisaalta silloin pitäisi varmaan myös ommella mekkoon enemmän muotolaskoksia, jotta se istuisi paremmin ja yksityiskohdat olisivat kivemmassa sovussa keskenään. Ideoita?

Säätöä

On se rankkaa kun adjektiivin taivutus on näin vaikeaa :'D kymmenen vuotta saksaa olen opiskellut, ja silti meinasin laittaa väärin. Kyllä se on schöne Sachen :D

Kirpparimöyhäys kera ystävien

Tänään herätyskello (a.k.a. Nokia N76) alkoi soittaa Flogging Mollyn Factory Girls -biisiä jo kello kuusi aamulla. Unet olivat jääneet vähän vähiin myöhään menneen silittämisen, puunaamisen ja säätämisen vuoksi. Olimme sopineet kavereitteni Ninan ja Läken (Laura, kukaan ei sano Laura vaan Läke), että näemme Valtterissa siinä kahdeksan pintaan. Piti laittaa vielä viimeiset ruuat, ah olennaisin, valmiiksi ja muutenkin pakkailla. Äiti onneksi lupautui ystävällisesti kuskiksi, en olisi varmaan selvinnyt kantamuksineni edes lähibussipysäkille katkaisematta selkääni.

Kahdeksan jälkeen Valtterissa oli jo täysin rähinä päällä. Paikallistin myyntipöytämme ja Ninakin saapui isänsä kanssa paikalle. Läke äiteineen ja nyssäköineen pelmahti mukaan aika lailla heti meidän jälkeemme.

Sinänsä ärsyttävää, kun virallinen myynti alkaa vasta klo 9, mutta kun myyjä yrittää epätoivoisesti saada tavaroitaan ripustettua henkareille, pinottua kasoihin tai muutenkin somistettua pöytäänsä, niin ensimmäiset ostajat hamuavat vielä suljettuja kasseja haukkana toisensa perään. Itselleni iski tämän vuoksi pieni ahdistus ja mietinkin, selviäisinkö moisesta kuutta tuntia. Onneksi saimme sitten yhteistuumin tavaramme järjestykseen, ja mahduimme jopa sulassa sovussa kolmisin yhden pöydän ääreen. Kengät asustivat kauniista pöytämme alla, rekissä roikkui kaikkea miesten kauluspaidoista rihkamakoruihin ja pöydän oikeaa kulmaa kansoittivat Ninan pikkuveljen vanhat vauvanvaatteet. Ihastuimme erääseen vihreään korvalliseen huppuhaalariin oikein paljon ja olimme iloisia sen saatua uuden lämpimän kodin.


Myynti sujui itseasiassa odotettua paremmin. Sain hyvin menemään isäni vanhoja vaatteita, ja kaikki kengätkin yksiä (ilmeisesti kohtalon oikku ja merkki siitä, että minun ja rusettiavokkaiden on vielä yritettävä jatkaa taivaltamme yhdessä) lukuunottamatta pääsivät uudelle kierrokselle. Läke sai varmaan muhkeimmat voitot, hän oli käyttänyt edellisen päivänsä puunaten, lankaten ja hoitaen myyntiartikkeleitaan. Tulokset olivatkin sen mukaiset.




Myymisen ohessa söimme, söimme ja söimme. Olin varannut aivan liikaa ruokaa mukaani, mutta mikäs siinä. Paikalle eksynyt koulukaverimmekin sai tankkausta, kun melkeinpä pakotimme hänet syömään leipomaani banaanikakkua ja viinirypäleitä. Kahvia jäi myös runsaasti yli, olin varautunut pahoihin kofeiinitarvekohtauksiin univajeen vuoksi. Täytyy sanoa lämmin kiitos Ninalle ja Läkelle, jotka pitivät minut kunnolla hereillä.

Viimeisiä minuutteja myöten myimme ja lopulta lahjoitimme tavaraa pois. Kotimatkalla autossa laskin, että puhdasta voittoa käteeni jäi 95,80 €! Olin yllättynyt, sillä kallein myymäni yksittäinen asia oli vanha juhlamekkoni, joka lähti hintaan 7,50 €. Tuossa siis mainio pohjakassa ensi vuoden alun Lontoon-matkaa varten. :)


Teinpä muutaman kierroksen siinä itsekin myynnin lomassa. Käytin huikeat 3,50 €, mutta loppujen lopuksi sain sillä aika paljon! Olin liikkeellä aivan lopputohinoiden aikaan, joten eräskin nainen lahjoitti minulle punaiset kengät ja viininpunaisen, kuviollisen mekon. Mekkoa ajattelin vähän muokata, siitä voisi saadakin ihan hauskan. Lisäksi sain lahjoituksena Läkelta huivin, joka nallen kaulassa näkyy. Pikkutilpehööriä myös hieman: pilkullinen pinni, ruusurintaneula ja mustat klipsikorvikset. Laukkuaddiktina kermanvalkoinen nahkakirjekuorilaukku, hinta 2 €, oli aivan mahdotonta jättää sinne yksin roikkumaan.

Varsinainen päivä kyllä. Vielä kiitos Ninalle, Läkelle ja Läken äidille. Oli oikein mukava päivä! :) Nyt vain miettimään viininpunaisen mekon kohtaloa. Ehkäpä saan sen piakkoin valmiiksi ja voin sitten esitellä täällä.

Osterhasen erzählt

Nyt kun ei ole suurempia näpäryssessioita selostettavana, voisin hieman kertoa itsestäni, kun aivan uusi blogi siis on kyseessä. Olen siis Meeri, ikää tällä haavaa 17 vuotta ja lukiossa opiskelen. Harrastuksiini kuuluu mm. tanssi useassa eri muodossa. Taustalla on useamman vuoden klassisen baletin opinnot, joista loikkasin pari vuotta sitten jazztanssin ja steppauksen maailmaan. Nykyään treenikaartiin kuuluu steppausta, jazzia ja aikuisbalettia, kaikkia pari kertaa viikossa. Lisäksi suoritan tänä vuonna tanssin perusopetuksen syventävät opinnot, ja siihenkin kuuluu oma tuntinsa. Tanssitunteja kertyy viikossa siis seitsemän. Ehkä voidaan ajatella, että muuta elämää minulla ei sitten olekaan. :D Treenit osuvat silti samoille päiville, eli tanssin puolesta olen kiireinen vain neljänä päivänä viikosta. Koulu siihen päälle, niin sinne se sosiaalinen elämä sitten katoaakin... Ei sentään. Kyllä kymmenen harrastusvuoden jälkeen on oppinut taitavasti jakamaan aikaansa - kun hommat hoitaa ajallaan, jää aikaa myös muulle.

(Sen muun ajan sitten täytänkin käsitöillä... Kyllä mulla oikeasti on kavereita!)

Blogini nimi saattaa tuntua myös hieman kysymyksiä herättävältä. Tanssin lisäksi yhdettätoista vuotta elämässäni pyörii saksan opiskelu, jonka vuoksi tuntui hauskalta idealta käyttää tuota kieltä blogini nimeämiseen. Osterhasen macht schönen Sachen onkin suomeksi "Pääsiäispupu tekee kauniita asioita". Miksi sitten pääsiäispupu? Eräs kaveri sanoi, että hänelle tulee pääsiäispupusta todella pervoja mielleyhtymiä, mutta en anna sen häiritä. :'D Pääsiäispupu on jäänyt lapsuudesta mieleen, sillä jostain syystä perheemme pääsiäistraditiot ovat muuttuneet lähes joka vuosi. Pienenä oli ihan jännittävää miettiä, että millä tavalla ne suklaamunat nyt tänä vuonna löytyvät. Olen miettinyt tämänkaltaisen blogin luomista jo jonkin aikaa. Kun vielä löysin jenkeistä ostamani leimasimen, oli päätös varsin selvä. :)


Tässä siis pieni valotus blogin kirjoittajan elämään. Toivottavasti tämän vielä jotkut samanhenkiset löytävät ja pääsen kirjoittamaan muillekin kuin itselleni! :D Otsikko muuten on suomeksi "Pääsiäispupu kertoo". :)

// edit: Huomatkaa sivupalkista syyskuun alla olevat postaukset :'DD syyskuun alkukirjain mukaanluettuna ensimmäisistä kirjaimista syntyy varsinainen soppa! Juu en toki ajattele ruokaa koko ajan. Mutta huomenna kirppikselle myymään yay ^_^

Paperisia unelmia

Askartelu on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä näpertelyn muodoista. Jollakin tavalla sen "helppous" viehättää - ei oikeastaan tarvita suurta määrää tietoutta tai teknisiä taitoja. Paperin, kartongin, nauhojen, liiman ja värien kanssa harvemmin saa kovin suurta vahinkoa aikaiseksi, joten siitä on ehkä helpoin aloittaa. Moni varmaan muistaa tuskalliset traumat päiväkodista ja alaluokilta, kun piti väkertää niitä iänikuisia vuodenaika-aiheita ja äitienpäiviksi taikataikinapatsaita. Ehkä omalla tavallani lievitän noita traumoja palaamalla liimapuikkojen ja värikkäiden papereiden maailmaan.



Mitä tarvikkeisiin tulee, olen varsinainen hamsteri. Ulkomaanmatkoilta kärrään kotiin kauniita kartonkeja, ja jenkeistä erityisesti suloisia leimasimia. Japaninmatkaltakin tarttui mukaan hieman paikallista paperia. Onneksi perheeni tietää tämän tapani, ja usein äiti yllättääkin näpertelytuliaisilla, nehän lopulta hyödyttävät kaikkia useiden synttärikorttien muodossa :D olen virallisesti perheessämme se, joka tekee kaikki mahdolliset merkkipäiväonnittelut ja muistamiset...

Hee. Kaikki todellakin säästetään. Vanhoista lehdistä on kiva leikellä kuvia, joilla sitten päällystää erinäisiä kohteita, esimerkiksi lukiolaiskalenteri. Kalenterin kannet ovat aina jotain mainoksia, ja kaveripiirissämme on tapana päällystää nuo "raamatut" oman näköisiksi. Omani on erittäin tyttömäinen ilmestys, toivottavasti kukaan ei traumatisoidu. Innostuin jopa laittamaan kansiin somat nauhat, jolla kalenterin voi solmia kiinni. :)


Seuraava askarteluun liittyvä projektini on erään pienen puulaatikon päällystäminen äitini vanhoilla kiiltokuvilla, jotka löysin jostain asuntomme syövereistä. En oikein vielä tiedä, millä tavalla kuvat asettelin (löytyy erilaista vauvaa, kukkasta yms.). Toisaalta vain kannen voisi päällystää, mutta kuvia on paljon. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi.





(Hmm huomasin nyt vasta tuon huulirasvan kalenterikuvassa... Mitä se tekee siinä!?)

Pipovilinää

Noniin, nyt päästään viimein asiaan. Olen viime aikoina ollut todella intensiivisesti puikkojen kimpussa: oikein, nurin, oikein, nurin... Päässä vain pyörii. Jotenkin neulominen saa minut rauhoittumaan, joten koulumelskeeseen pikkutarkka silmukanvääntö sopii vallan mainiosti. Neulomisella on ollut myös tietty muoto - pipot. Olen jostain syystä ihastunut tuohon yksinkertaiseen neulemalliin, jonka muokattavuus on varsin suuri. En yleensä käytä neuloessani ohjeita (täytyy kyllä myöntää, ei minusta kunnon mummoksi ole kun villasukan kantapään ohje pitää aina luntata), joten työt ovat lähinnä oman laskupääni varassa. Ja voi sitä kiroilua, kun se laskeminen sitten on mennytkin pieleen...


Kuvassa syntyy eräs tilaustyö isäni kaverille. Hän ihastui tuohon mustavalkoiseen tupsupipoon päässäni ja halusi välttämättä samantyylisen. Onneksi moinen syntyy nopeasti, ja luvattu hinta 20 € on kyllä mieltä lämmittävä. :D Neulon tilaustöitä, mutta kaverini nyt ovat kaikki köyhiä opiskelijoita, joten en ole raaskinut kovin suurta kiskurihintaa töistäni pyytää.

Tässä muutamia värkkäämiäni päänlämmittimiä:


Oikeasti kyseessä on liilanvärinen baskeripipomössykkä virkatulla kukkasella, mutta keltainen huoneeni ja kameraraasuni vallan nyt väittävät muuta.

Tämä pipo on itseasiassa aika vanha, mutta piti nyt laittaa kuitenkin mukaan. Tämän kanssa kiroilin ja sen valmistumisaikana myös vihasin. Nyt kuitenkin pehmoinen valkea peruspipo kuuluu ihan suosikkeihini. Isäni kutsuu sitä ilkeästi pellemiljoonapipoksi :( ei se oikeasti ole niin rastafarimassiivinen!

Tuossa viimeisessä seikkailen taloyhtiömme pihalla treenien jälkeen varsin hehkeänä ilmestyksenä. Äidin pistin kuvan nappaamaan, ja vähän huonosti tuo baskeripipomössykkä nro 2 näkyy. Musta kattilanmallinen ilmestys on erittäin hyvä bad hair day -selättäjä. :)


(Näytän aivan housuttomalta, mutta neulemekko piiloutuu bleiserin alle. Hieman huonosti näkyvä takki on myös omaa modifiointiani, UFFin kahden euron päiviltä pelastettu kasariluomus pääsi pienen karsimisen, nappien vaihdon ja anti-olkatoppautumisen jälkeen käyttöön. Vielä olisi tarkoitus neuloa pienet resorihihat, kun kavennuksen jälkeen jäivät hieman pätkiksi. Kasaribleiserin toinen tuleminen, kuten kaverini asian ilmaisi. :D )

Njuu. Näin alkaa siis blogielämäni surrailemaan. Koetan päivitellä usein vaikken juuri sillä hetkellä mitään väkertäisikään. Aina riittää selittämistä elon ihmeellisestä maailmasta ja siitä, kuinka ne nelosen ja kolmepuolen puikot nyt taas meni sekaisin ja nuppineulatkin levisivät lattialle. Osterhasen dankt!

Alku!

Heipsan!

Tarkoitukseni on rakentaa pieni kanava, jolla voin kertoa käsityöväkerryksistäni, vaatteidentuunausoperaatioista, askartelusta ja tyttömäisestä hömpästä. Vielä rakennan sisältöä ensimmäisiä postauksia varten, joten menee hetki. Samoin ulkoasun kanssa vielä säätöä, ehkä tämä tästä alkaa suttaantua!