Kameraton elämä sitoo käsiä

Suu tukkoon rusetilla!

Heipä hei! Tein taktisen rosmousliikkeen isäni kameran suuntaan. En osannut käyttää moista kapinetta niin yhtään (oma ihastuminen pikkupokkarini käsivaramakroon voimistui, muuten ei-niin-loistokkaan kameraiseni loistavin ominaisuus), joten kuvat joutuivat hieman uusioeloon.


Teinpäs mukavan löydön Matinkylän kierrarilta, jonne muutaman kaverin kanssa vesisateessa eilen raahauduin. Marja Kurjen pieni, vanhan roosan värinen silkkitaskuliina (huikea 30 sentin hinta) vääntyi tänään muiden näpertelyjen ohessa rusetiksi (ylläri). Nämä muut näpertelyt pääsevät päivänvaloon huomenna, kun ojennan synttärisankarille työni tuloksen. Olin kuitenkin jälleen varsin viisas, elikkä pakkasin lahjan enkä muistanut ottaa siitä kuvaa... Joten toivon, että jollakulla on kamera huomenna mukana. Vaadin sitä.


Kouluvirkkaus on täällä jälleen! Viime syksyisen kesäpipoprojektin jämälangoista syntyi pieni kesäkipa. Kaikki ovat tähän mennessä sanoneet lopputuloksesta, että tuohan on liian pieni. :D Ihastukseni nelivuotiaan merimieslakkiin myös sai aikaan pieniin, juuri kipan tavoin asettuviin hattuihin nousseen innostukseni. Eipä minulla mitään muuta tuon väristä ole, mutta pitipähän vain hieman harjoitella. Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen enemmän nelonta- kuin virkkausihminen.


Muttamutta. Huomenna toivottavasti saan kuvattua synttärisalaisuus nro.2:n!

Lahjontaa ja hihkuntaa

11 päivää täysi-ikäisyyteen... Ei minä en laske :D vietimme tällä viikolla kahden Lauran synttäreitä, villeissä ja ruuantäytteisissä merkeissä. Hauskaa oli! Viime tiistaina söimme hieman herkkuja ja suoritimme ystävämme luona Läken lahjan toimituksen. Joten tittididiii, tässä nyt tämä varjeltu synttärisalaisuus. (Lahjamme siis koostui monista osista, jotka oli pakattu kaikki suloiseen vanhaan matkalaukkuun. Tässä siis tekemäni osa.)

SAANKO ESITELLÄ, C-KASETTIVYÖ!


Lopputuloksesta tuli varsin toimiva! Kiitos vain taas kaverille pienoismallimaalien lainasta, kasetin sai mainiosti maalattua. Minulla oli aluksi kyllä hieman ongelmia oikeanlaisen vyön löytämisessä, millaiseen kasetin oikein voi kiinnittää? Lopulta tämä yksilö saapui kohdalleni ja olikin varsin bueno. Vähän lisää reikiä vyöhön niin johan toimii.

Laurinlahdesta lähdettäessä katseeni osui tähän: neulegraffiti pussipysäkin alaosassa! Ihanan keväinen päivänpiriste. Itseasiassa kyllä virkattu, eli pitäisi varmaan oikeammin puhua virkkausgraffitista. Kavereilla oli kyllä hieman ihmettelemistä, kun aloin hihkua ja osoitella löytöäni. :D Kiitos Melissalle kuvan nappaamisesta! Nyt pitänee vielä jatkaa töitä ja etsiä graffitin tekijän mahdollinen blogi.


Näihin kuviin ja tunnelmiin :) iloista pääsiäistä kaikille!

Pientä kivaa

Postaamattomuuden tilani jatkuu. Voisin tästä heti laittaa rivistön kuvia, jotka taitavat olla tällä hetkellä eniten aikaa vievää osastoa...




Sain joululahjaksi oman tanssimaton, ja pomppiminen on myös vienyt oman siivunsa ajastani. Merkitsin oman beibeni suloisella tarralla, jotta erottaa miehekkäämpien pelikumppaneideni matoista kun samanlaisia ovat.


Todellakin, saksan Sprachdiplom on nyt tehty kokonaan. Sain suullisen testin pisteet, ja läpi meni. Sain ryhmästäni huonoimmat pisteet, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Sain kaikesta mahdollisesta kaksi pistettä, eli olen sitten hyvin average. No, toivotaan vielä että kirjalliset menivät jotenkin. Tänään olikin sitten jakson viimeinen päivä, huomenna alkaa taas koeviikko. Siis taas, viimeksi se oli juuri pari postausta sitten!

Vanhat tanssit lalalaa, tänään oli sitten viimeiset harkatkin. Mennään vanhojen illalliselle Seurahuoneelle ja jatkot ovat Sörnäisten voimalassa, jonne onkin sitten tulossa hieman enemmän ihmisiä - lähes kaikki Espoon lukiot + Grani. Tuntuu, että Espoossa kaikki omaa ikäpolvea olevat voi yhdistää yhden ihmisen kautta, joten käytännössä siitäkin porukasta aina joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja niin edelleen.

Keskiviikkona saan pukuni, pakko sitten laittaa kuvaa kun sen saan jei! Innostuin tuunailemaan hieman kenkiäni, sillä pelkään, että avokkaat voivat lähteä omille teilleen vaikkapa puolalaisten kostossa. Tietenkin kuminauhalla olisi selvitty hienosti, mutta eeei. Ex-ballerina tuntee olonsa turvallisemmaksi näin!

Liimasin kenkien takaosaan lenkit ja pujotin kaksi satiininauhaa mukaan nilkan ympärille sidottaviksi. Yksinkertainen juttu, jolla kengistä saa oikein kivat! Päätin vielä laittaa kaksi eri levyistä nauhaa, ohueamman mintunvräisen ja leveämmän hopeanharmaan.


Kenkäni ovat siis Läken mummon vanhat 80-luvulta, merkkiä Oswald. Aitoa nahkaa, ja sopivat mukavasti tanssahteluun.

Ja loppuhuipennuksena uusi paras ystäväni suoraan Clas Ohlsonilta!

Joulumorkkis (jos sitä olisi viettänyt...)

Huomaa otsikon massiivinen korrelaattivirhe!

Noniin, nyt kun joulut on suurimmalta osalta vietetty, on aika esitellä hieman joitakin itse tekemiäni joululahjoja! Eipä tässä nyt montaa ole, mutta muutama kuitenkin. Itse karkasin joulua Osakaan isäni kanssa, ja oli oikein mielenkiintoista viettää todellakin täysin joulutonta joulua. Shoppausta ainakin tuli harrastettua - ekologisuus vaihtui nyt sitten talouden tukemiseksi.

Ensinnä muutama tunnelmallinen neulontakuva, joiden laatu on kyllä päätähuimaava normaaliin kuvamateriaaliini verrattuna: Melissa ja Melissan isän järkkäri olivat tällä kertaa asialla. Läkekin sai joululahjaksi järkkärin, joten taidan ruveta ulkoistamaan kuvamateriaalin tuottamisen kohta hieman lahjakkaammille tasoille :D oma hävettävän huono kameratyöskentelyni saa itsenikin kyyneliin. Tässä kuitenkin valmistuu mummini villasukka!


Mukavaa muuten, kuin busseissa tai junissa sattuu neulomaan, niin hieman vanhemmat naiset innostuvat ja alkavat juttelemaan. Useimmiten minulta kysytään, että osaankos nyt sen oikean villasukan kantapään, millaisia juttuja neulon ja onko neulominen ikäisteni joukossa yleistä. Voisin kyllä sanoa, että neulominen harrastuksena tuntuu lisääntyneen nuorien joukossa tässä viime vuosina.


No, nyt sitten päädymme näihin meerijameerinkamera-laatuun. Isovanhempien huopaheijastimet:


Äidille väkersin vieraskirjan siirtolapuutarhamökille. Päällystin kannen suurimmaksi osaksi äidin vanhoilla puutarha-aiheisilla kiiltokuvilla, neliskanttinen tarra tarttui mukaan paikallisesta Sinellistä.


Melissalle askartelin kalenterin. Ostin ihan tyhjän kalenterin, jota sitten väritin ja täytin lehdistä leikatuilla kuvilla ja muulla tilpehöörillä (krhm, muutamat puusydämet lentelivät lattialle, kun asianomainen lahjansaaja ripusti tekeleeni seinälle toim. huom.). Kalenterista tuli kyllä oikein kiva, tykkäsin itsekin! Innostuin sitten kuvailemaan sitä hieman.


Ja juu, sotku oli sitten sen mukainen. Tulipahan ainakin tehtyä lehtipinoinventaario ja heitettyä sitten niitäkin pois innokkaan saksimisen jälkeen.


Tässä vielä muutama kuva Osakasta. Ensimmäinen on Amerikamuran (Amemura on siis Osakan vastine Harajukulle) Big Step -kauppakeskuksen erään levykaupan edestä - oikeanvärinen Vespa oli vain liian vastustamaton. Tuo toinen on Ebisubashin sillalta, joka tunnetaan yhtenä Osakan vilkkaimmista iskemispaikoista, näin ainakin tarina kertoo.


Minä suunnistan uudenvuodenpäivänä Lontooseen, alennusmyynnit odottavat ja saavat kyllä hihkumaan. Osakan ostokset kyllä kuumottavat tässä ensin, joten jos vielä ensi viikolla ennen lähtöä saisin aikaiseksi postauksen aiheesta joululahjat ja Aasian-tuliaiset! :)

Syötävän suloista

Testattiin kaverin kanssa koulussa kameran
makro-ominaisuuksia, kuvassa kesällä hankitun
kirppiskengän yksityiskohta ;)

Ohhoh, onpas taas ollut viikko! Jotenkin tuntuu, että kaikki päiväni ovat yhtä aikataulutettua puuroa aina ensi maaliskuulle asti. Toisaalta aika ainakin kuluu nopeasti, vaikka en kyllä siitä tällä hetkellä ihan pidä - tuntuu, että niin paljon on vielä tehtävä ennen joulua! Joulun todellakin vietän isäni kanssa Osakassa, ja lähtö on 23. päivä. Olen jo joitakin joulujuttuja väkerrellyt, mutta ne esittelen vasta joulunjälkeisessä postauksessa, ettei mene ylläri ihan pilalle. ;)

Sunnuntaina ylimääräisten steppiharkkojen lisäksi oli aivan pakko tsekata Ofelia Secondhand Market monen muun innokkaan tavoin. Sain kaverin mukaan, ja suuntasimme Gloriaan vasta viiden pintaan. Njuu, kyllä ehkäpä silloin jotkut parhaat löydöt olivat jo kadonneet, mutta niistä autuaan tietämättömänä jo hieman tilavammaksi muuttuneessa ympäristössä oli oikein miellyttävää ihastella kaikkea suloista ja kaunista. Löysin muutaman kivan asian Fidalta ja kirppispöydiltä. Oli hauska myös nappailla ideoita, ja oli mukava huomata, että noin paljon erilaisia käsityöläisiä oli tullut esittelemään tuotteitaan.


Muttamutta, tässä sitten pienen askartelun tulos. Taisin mainitakin aikaisemmin, että ostin klipsikorvisaihioita, ja tänään sitten pääsin leikkimään kontaktiliimalla. Kaveriporukallemme Japanista lähetetty paketti sisälsi kaksi pientä askartelukakkupalaa (muut eivät oikein keksineet, mitä niilä tehdä) ja sainkin ne sitten itselleni. Ja tadaa, pienellä liimanäppeilyllä minulla on nyt suloiset kakkupalakorvikset!


Ofeliassa näin myös aivan syötävän ihania leivoskoruja, mutta korvalehtieni vammailujen vuoksi klipsikorvikset ovat tällä hetkellä ainoa vaihtoehto - pitää katsoa, jos saisin jonkinlaista kehitystä vanhojentansseihin asti ja voisin silloin vaikka hieman kärsiä ja repiä nuo ryökäleet taas auki. Vanhojentansseista puheenollen, eipä minulla vieläkään ole kenkiä, eikä ompelijastakaan ole vähään aikaan mitään kuulunut. No, toivotaan, että puku valmistuu aikanaan. :D

Pannukakku uunissa, nyt tsekkailemaan josko herkku olisi jo valmis!

Vielä hetki ennen hallaa

Heipsan taas! Sataa, sataa, sataa... Sää ei ole ihan niin jäätävä kun on pilvistä, mutta ei se iänikuinen mudassa rämpiminenkään mukavaa ole (vaikka kuinka punaisia Hai-saappaitani rakastankin!). Pohjoisempana saadaan jo nauttia lumiekeleistä. Toisaalta olen kateellinen, toisaalta ihan tyytyväinen ettei vielä tarvitse paksuimpia ja tuiskunkestäviä vermeitä kaivaa kaappien perukoilta. Harvinainen kuva muuten tuo sateenvarjoposeeraus, otsatukka ei ole silmillä! Sen pituus alkaa vähän huolestuttaa, pitäisi ehkä vähän saksia. Yritän vain vähän kasvattaa hiuksiani tulevia vanhoja tansseja varten.

MUTTA OLEN TEHNYT BI3-TUKIELMANI! Ja kyllä, ensi viikolla on koeviikko. Taas. Argh.


Ja tässä edustavat kaksi itselleni tekemää villasukkaa. Varastoni kaipasivat täydennystä, joten tein tuon porvarihallitusvärityksellisen ihan tarpeeseen. Toinen, viininpunaharmaa, on varreton versio ja jo viime talven peruja. Ärsyttää kyllä keinovalo + keltaiset seinät = värien järkyttävä vääristyminen.
Tässä, kauniisti salamanraiskaaman näköisinä, ovat viimeisimmät näpertelyostokseni. Helmien olisi tarkoitus päätyä vanhojenpukuuni, Swarovski-helmiä kivoissa sävyissä + normaaleja lasisia välihelmiä. Mukaan tarttuivat myös klipsikorvisaihiot! Jotain olisi niistä kiva tehdä, korvieni reiät eivät ole oikein mukavassa kunnossa. Ärsyttävää, lävistin korvanlehdet kun olin 13 vee ja ei, ne eivät ole vieläkään parantuneet. Oi miksi! ;__; Haluan käyttää söpöjä korviksia, joita oon keräillyt tässä vuosien aikana. Jossain vaiheessa muoviset sopivat eivätkä auheuttaneet ongelmia, mutta nyt mikä tahansa aiheuttaa vain kamalia tuskia ja turpoamista. Joten klipsikorvikset ovat valintani tällä hetkellä. Niistäkin käytän mieluiten vain vanhoja muovisia, koska niiden lukkosysteemi on sen verran löystynyt, ettei satu laisinkaan. Pitää varmaan noidenkin aihioiden klipsi löystyttää ennen käyttöä. :D

Nörteintä ikinä

Olen miettinyt tässä jo jonkin aikaa, pitäisikö minun esitellä tämä tuotos. Kyseessä ei ole vaate. Ei neulottu tuote. Ei askarreltu kortti. Kyseessä on jotain vielä synkempää ja pelottavampaa.

Voisin ehkä kertoa hieman taustoja ensin. Sain tämän pienen asian lahjaksi viime syntymäpäivänäni, ja lahjaan kuului, että voin kustomoida sen lahjan antajan ohjauksessa itseni näköiseksi. Esine on pieni, korkeudeltaan vain 4,5 cm, ja sen ympärille on luotu varsin massiivinen konsepti. Aluksi sen lahjaksi saaminen olikin vain vitsi, mutta hups, tähän päädyttiin:


Warhammer-hahmo, tarkemmin High Elf. Harrastajilta tulleita kommentteja: "Baby coloured!" "Hmm naisellinen, mutta öö se on haltia niin sallittakoon." "Miksi se on ton värinen?"

Juu. Puolustuksekseni sanon kuitenkin, että tällä haavaa on viimeiseksi tuo jäänyt. Mainitsematta toki jätän, että olen käyttänyt Warhammer-maaleja korttiaskarteluun (Tentacle Pink on mainio!) ja kenkien tuunaamiseen (Skull White + askartelulakka = sään pitävä kerros).

No niin, nörttisalaisuus ulkona :D nyt saa nauraa.

Paperisia unelmia

Askartelu on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä näpertelyn muodoista. Jollakin tavalla sen "helppous" viehättää - ei oikeastaan tarvita suurta määrää tietoutta tai teknisiä taitoja. Paperin, kartongin, nauhojen, liiman ja värien kanssa harvemmin saa kovin suurta vahinkoa aikaiseksi, joten siitä on ehkä helpoin aloittaa. Moni varmaan muistaa tuskalliset traumat päiväkodista ja alaluokilta, kun piti väkertää niitä iänikuisia vuodenaika-aiheita ja äitienpäiviksi taikataikinapatsaita. Ehkä omalla tavallani lievitän noita traumoja palaamalla liimapuikkojen ja värikkäiden papereiden maailmaan.



Mitä tarvikkeisiin tulee, olen varsinainen hamsteri. Ulkomaanmatkoilta kärrään kotiin kauniita kartonkeja, ja jenkeistä erityisesti suloisia leimasimia. Japaninmatkaltakin tarttui mukaan hieman paikallista paperia. Onneksi perheeni tietää tämän tapani, ja usein äiti yllättääkin näpertelytuliaisilla, nehän lopulta hyödyttävät kaikkia useiden synttärikorttien muodossa :D olen virallisesti perheessämme se, joka tekee kaikki mahdolliset merkkipäiväonnittelut ja muistamiset...

Hee. Kaikki todellakin säästetään. Vanhoista lehdistä on kiva leikellä kuvia, joilla sitten päällystää erinäisiä kohteita, esimerkiksi lukiolaiskalenteri. Kalenterin kannet ovat aina jotain mainoksia, ja kaveripiirissämme on tapana päällystää nuo "raamatut" oman näköisiksi. Omani on erittäin tyttömäinen ilmestys, toivottavasti kukaan ei traumatisoidu. Innostuin jopa laittamaan kansiin somat nauhat, jolla kalenterin voi solmia kiinni. :)


Seuraava askarteluun liittyvä projektini on erään pienen puulaatikon päällystäminen äitini vanhoilla kiiltokuvilla, jotka löysin jostain asuntomme syövereistä. En oikein vielä tiedä, millä tavalla kuvat asettelin (löytyy erilaista vauvaa, kukkasta yms.). Toisaalta vain kannen voisi päällystää, mutta kuvia on paljon. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi.





(Hmm huomasin nyt vasta tuon huulirasvan kalenterikuvassa... Mitä se tekee siinä!?)