Noniin, nyt kun joulut on suurimmalta osalta vietetty, on aika esitellä hieman joitakin itse tekemiäni joululahjoja! Eipä tässä nyt montaa ole, mutta muutama kuitenkin. Itse karkasin joulua Osakaan isäni kanssa, ja oli oikein mielenkiintoista viettää todellakin täysin joulutonta joulua. Shoppausta ainakin tuli harrastettua - ekologisuus vaihtui nyt sitten talouden tukemiseksi.
Ensinnä muutama tunnelmallinen neulontakuva, joiden laatu on kyllä päätähuimaava normaaliin kuvamateriaaliini verrattuna: Melissa ja Melissan isän järkkäri olivat tällä kertaa asialla. Läkekin sai joululahjaksi järkkärin, joten taidan ruveta ulkoistamaan kuvamateriaalin tuottamisen kohta hieman lahjakkaammille tasoille :D oma hävettävän huono kameratyöskentelyni saa itsenikin kyyneliin. Tässä kuitenkin valmistuu mummini villasukka!

Mukavaa muuten, kuin busseissa tai junissa sattuu neulomaan, niin hieman vanhemmat naiset innostuvat ja alkavat juttelemaan. Useimmiten minulta kysytään, että osaankos nyt sen oikean villasukan kantapään, millaisia juttuja neulon ja onko neulominen ikäisteni joukossa yleistä. Voisin kyllä sanoa, että neulominen harrastuksena tuntuu lisääntyneen nuorien joukossa tässä viime vuosina.

No, nyt sitten päädymme näihin meerijameerinkamera-laatuun. Isovanhempien huopaheijastimet:
Äidille väkersin vieraskirjan siirtolapuutarhamökille. Päällystin kannen suurimmaksi osaksi äidin vanhoilla puutarha-aiheisilla kiiltokuvilla, neliskanttinen tarra tarttui mukaan paikallisesta Sinellistä.
Melissalle askartelin kalenterin. Ostin ihan tyhjän kalenterin, jota sitten väritin ja täytin lehdistä leikatuilla kuvilla ja muulla tilpehöörillä (krhm, muutamat puusydämet lentelivät lattialle, kun asianomainen lahjansaaja ripusti tekeleeni seinälle toim. huom.). Kalenterista tuli kyllä oikein kiva, tykkäsin itsekin! Innostuin sitten kuvailemaan sitä hieman.
Ja juu, sotku oli sitten sen mukainen. Tulipahan ainakin tehtyä lehtipinoinventaario ja heitettyä sitten niitäkin pois innokkaan saksimisen jälkeen.
Tässä vielä muutama kuva Osakasta. Ensimmäinen on Amerikamuran (Amemura on siis Osakan vastine Harajukulle) Big Step -kauppakeskuksen erään levykaupan edestä - oikeanvärinen Vespa oli vain liian vastustamaton. Tuo toinen on Ebisubashin sillalta, joka tunnetaan yhtenä Osakan vilkkaimmista iskemispaikoista, näin ainakin tarina kertoo.


Minä suunnistan uudenvuodenpäivänä Lontooseen, alennusmyynnit odottavat ja saavat kyllä hihkumaan. Osakan ostokset kyllä kuumottavat tässä ensin, joten jos vielä ensi viikolla ennen lähtöä saisin aikaiseksi postauksen aiheesta joululahjat ja Aasian-tuliaiset! :)

