Kameraton elämä sitoo käsiä

Suu tukkoon rusetilla!

Heipä hei! Tein taktisen rosmousliikkeen isäni kameran suuntaan. En osannut käyttää moista kapinetta niin yhtään (oma ihastuminen pikkupokkarini käsivaramakroon voimistui, muuten ei-niin-loistokkaan kameraiseni loistavin ominaisuus), joten kuvat joutuivat hieman uusioeloon.


Teinpäs mukavan löydön Matinkylän kierrarilta, jonne muutaman kaverin kanssa vesisateessa eilen raahauduin. Marja Kurjen pieni, vanhan roosan värinen silkkitaskuliina (huikea 30 sentin hinta) vääntyi tänään muiden näpertelyjen ohessa rusetiksi (ylläri). Nämä muut näpertelyt pääsevät päivänvaloon huomenna, kun ojennan synttärisankarille työni tuloksen. Olin kuitenkin jälleen varsin viisas, elikkä pakkasin lahjan enkä muistanut ottaa siitä kuvaa... Joten toivon, että jollakulla on kamera huomenna mukana. Vaadin sitä.


Kouluvirkkaus on täällä jälleen! Viime syksyisen kesäpipoprojektin jämälangoista syntyi pieni kesäkipa. Kaikki ovat tähän mennessä sanoneet lopputuloksesta, että tuohan on liian pieni. :D Ihastukseni nelivuotiaan merimieslakkiin myös sai aikaan pieniin, juuri kipan tavoin asettuviin hattuihin nousseen innostukseni. Eipä minulla mitään muuta tuon väristä ole, mutta pitipähän vain hieman harjoitella. Kuten olen aikaisemminkin todennut, olen enemmän nelonta- kuin virkkausihminen.


Muttamutta. Huomenna toivottavasti saan kuvattua synttärisalaisuus nro.2:n!

Murphyn laki ja mekkoisaa elämää

Heipä taasen! Taukoa olen tässä pitänyt koulukiireiden vuoksi. Saan oikeasti ahdistuskohtauksia, näen ihania kankaita, ihania kaavoja, ihania inspiskuvia ja ihania pieniä käsityöjuttuja ympäriinsä. Mutta ei, siis onko liian vaikeaa vain yrittää edes jotakin pientä tehdä? Bussineulominen, pakko aloittaa se jälleen. Rentoutus taattu.

Suurin ongelma tällä hetkellä kuitenkin on epäonninen vappuni: minut ryöstettiin, ja laukkuni mukana meni kaikki (ja se laukku, se oli ihana!). Oi miksi naisen elämän pitää kulkea yhdessä pienessä nyssäkässä? Kaikkeen siis sisältyi kamerani, tuo pieni armas pokkarini jonka välistä luokattoman huonosta kuvanlaadusta olette saaneet kärsiä. Murphyn laki vallitsee, joten lisäksi olen käsittämättömän kurkkukipuyskätaudin kourissa. Siis ei mitään muita oireita kuin jumalaton tuska niellessä ja kylkiluut murskaava yskä? Tuberkuloosi tai sikainfluenssa. Kuolen varmaan huomenna.

Mutta vedetään nyt kuitenkin kehiin se jokaisen pilven pieni hahtuvainen kultareunus. Täytin 18! Olen virallisesti aikuinen (eli kun hukkasin kaikki arvotavarani, olen itse vastuussa kaikista mahdollisista uusimisista ja virastoissa juoksemisesta, mukavaa). Ja mikä parasta, olen ystävien ja sukulaisten mielestä niin ihana, että sain aivan ihania lahjoja...

...mutta minulla ei ole kameraa niiden ikuistamiseen. Joten aloitan esittelyn pienestä jutusta, jonka sain osana tuttavaperheeni lahjaa. Kas tässä se on!

Kuva täältä

Ihanat mekot ja tunikat, kirjoittanut Yoshiko Tsukiori. Tsukiori työskentelee itsenäisenä suunnittelijana ja on kirjoittanut useita ompelukirjoja eri aihealueisiin liittyen. Kirja on täynnä yksinkertaisia ja suloisia luomuksia, veistoksellisista muodoista tyttömäisiin hepeniin. Kaikki mallit ovat myös suhteellisen helposti muokattavissa omiin tarpeisiin. Kirjan mukana tulee siis täydellinen kaava-arkki, jonka avulla mekoista saa tehtyä koot XS, S, M ja L. Onneksi kesä tulee kohta, tiedätte mitä teen ensimmäiset vapauteni päivät. :DD

Kesä tulee, toivottavasti myös loput elämäni palaset loksahtelevat yksiin (aka saan uuden pankkikortin, kelakortin, eurooppalaisen sairaanhoitokortin, avaimet ja ajokortin). Syökää jäätelöä ja olkaa onnellisia<3

Lahjontaa ja hihkuntaa

11 päivää täysi-ikäisyyteen... Ei minä en laske :D vietimme tällä viikolla kahden Lauran synttäreitä, villeissä ja ruuantäytteisissä merkeissä. Hauskaa oli! Viime tiistaina söimme hieman herkkuja ja suoritimme ystävämme luona Läken lahjan toimituksen. Joten tittididiii, tässä nyt tämä varjeltu synttärisalaisuus. (Lahjamme siis koostui monista osista, jotka oli pakattu kaikki suloiseen vanhaan matkalaukkuun. Tässä siis tekemäni osa.)

SAANKO ESITELLÄ, C-KASETTIVYÖ!


Lopputuloksesta tuli varsin toimiva! Kiitos vain taas kaverille pienoismallimaalien lainasta, kasetin sai mainiosti maalattua. Minulla oli aluksi kyllä hieman ongelmia oikeanlaisen vyön löytämisessä, millaiseen kasetin oikein voi kiinnittää? Lopulta tämä yksilö saapui kohdalleni ja olikin varsin bueno. Vähän lisää reikiä vyöhön niin johan toimii.

Laurinlahdesta lähdettäessä katseeni osui tähän: neulegraffiti pussipysäkin alaosassa! Ihanan keväinen päivänpiriste. Itseasiassa kyllä virkattu, eli pitäisi varmaan oikeammin puhua virkkausgraffitista. Kavereilla oli kyllä hieman ihmettelemistä, kun aloin hihkua ja osoitella löytöäni. :D Kiitos Melissalle kuvan nappaamisesta! Nyt pitänee vielä jatkaa töitä ja etsiä graffitin tekijän mahdollinen blogi.


Näihin kuviin ja tunnelmiin :) iloista pääsiäistä kaikille!

"Tulee mieleen aatelistytön kesämekko"

Kevät! Viimeinkin aamulla saattoi lähteä kouluun YKSISSÄ SUKKAHOUSUISSA. Se on ollut sula mahdottomuus viimeiset kuukaudet. Todellakin, housut minulla on tainnut olla koulussa neljästi. Joten kevät, kukkakuosit, kaikki, ihanaa! Ehkä nyt koeviikolla ja sen jälkeen, kun tämä työläs jakso on takana, ehtii taas jotain kivaa enemmän väkerrelläkin. Synttärisalaisuuden puitteissa kävin hieman ostoksilla, ja mukaan tarttui myös Fida-kierroksen jälkeen tällainen keväinen mekkoihanuus. Ja siis kokohan on 158 cm tytölle tarkoitettu, siksi tuo yläosa on varsin tyköistuva. Mutta mahtui! Ja tykkään paljon. Jos vaikka tämän ylimääräisen turvotuksen saisi pois, tai sitten vain hieman avaan muotolaskoksen saumoja (kyllä, siinä on myös muotolaskokset vaikka lapsen vaate onkin).

Taustalla myös vanhojenpukuni :)

Kuitenkin tuo helma on hieman kummallisen pituinen, tarkoitettu täyspitkäksi 158-senttiselle. Itse olen 7 cm pitempi, joten jää vähän kummallisesti pohkeeseen. Nyt tässä mietiskelenkin, minkä pituiseksi ja miten helman lyhennän.


Miten siis helman lyhennän? Pussittaminen voisi olla kiva, vai pitäisikö kenties ihan vain ronskisti leikata helmaa ja kääntää se? Ideoita otetaan vastaan!

Kaulassa kevään kunniaksi perhoskoru :D yleensä kannan vain nimelläni varustettua korua, jonka sain kymmenvuotislahjaksi.

Yläosan yksityiskohdista tykkään todella paljon! Varsinkin eteen ommeltu vetoketju on ihana, siis mekko, jonka saa helposti itse kiinni. Miksi lastenvaatteissa kiinnitetään tällaiseen huomiota?

Ja nyt silittämään paitoja ja säätämään salaisuuksien kanssa. Otsikko muuten miespuolisen kaverin kommentti ostoksestani. :D

Sekalaisuus kunniaan

Kiire, kiire, kiire. Huono omatunto blogin suhteen kolkuttelee rankasti. Tämä jakso on ollut niin hektinen ettei mitään rajaa: kahdeksasta neljään -päiviä ja autokoulua, tanssin ylimääräisyyksistä puhumattakaan. Joten tittididii, kuinkas ollakaan, tämä stressimöykky pamahti kipeäksi. Just. Pahimpaan. Aikaan. Kiitos vain, Murphyn lain oltava asialla.

Käväisimme risteilemässä lukiomme kakkosten kanssa. Laivalla oli sopivasti kouluja, sekaan mahtui mukavasti, mutta lapsiperheet eivät saaneet ihan karmeaa slaagia. Kakkosia suurin osa, mutta muutama ykkösporukkakin oli mukaan eksynyt. En ole talvipakkasten vuoksi ehtinyt suloista merimieslakkiani käyttämään, joten päätin ottaa suloisuuden laivalle mukaan. Seilorimeiningillä eteenpäin siis!


Matkustamista onkin luvassa hieman enemmän vielä. 17.4. on tarkoitus suunnata Tukholmaan ja osallistua European Youth Parliament International Sessioniin. Iiks jänskättää, toivottavasti reissusta tulee mainio. Hulppeaa ohjelmaa, tiukkaa asiaa ja uusia ihmisiä kaikkialta Euroopasta. Lisäksi täytän 18 tuon viikon aikana! Eli täysi-ikäistyminen tapahtuu keskellä Södermalmia, ei paha.

Innokas matkustaja Milton Keynesiin menossa.

Kesällä matkustan Bühliin sukulaisten luokse opiskelemaan saksaa. Vietän siis Lounais-Saksassa nelisen viikkoa ja käyn koulua. Sen verran menee kyllä asiat ristiin, että pitää siellä ollessa valmistautua bilsan ja englannin ylppäreihin. Fiilistelen kuitenkin nyt jo syksyn uusintakeikkaa Lontooseen - töitä vain pitäisi saada, jotta finanssipuoli sujuu. Hyviä ystäviä, Coldplay, syksyn kirjoitukset takana.

Kesää odotan innolla. Kohta alkaa viimeinen jakso. Suunnitelmissa kesämekkovarustuksen uusiminen:


Viimeksi tein tuosta kankaasta hamosen ja rusetin. Nyt ompelupöydälle eksyvät luultavasti muutama mukava pilkkukangas, lapsenomainen kukkahattutrikoo ja mustavalkoinen kukkakangas. Valitettavasti kamerani ei suostunut yhteistyöhön, mutta kuvamateriaalia kyllä vielä luvassa!

Tässä muuten kuva väkerryksestä, jonka unohdin postata! Kaverit täyttivät vuosia, ja teemana oli mustavalkoisuus ja naamio. En meinannut keksiä naamiota, mutta Marie Antoinette -leffasta inspiroituneena tein itselleni tyllistä tuollaisen hauskan härpäkkeen! Ei pahemmin näkökykyä edes haitannut - ripset vain meinasivat jäädä tylliin kiinni. :')

Huh. Kuulumispostaus tänään. Toivon, että tämä kamala kevätflunssa väistyy ja pääsen treenaamaan. Lähdetään nimittäin steppiryhmän kanssa edustamaan tanssiopistoamme Oulun Arktiset askeleet -tanssikatselmukseen. :) Muutama synttärisalaisuus muuten myös luvassa, beware my friends :D

Itseommeltu! Selbstgenäht! IT'S DONE

Viimeinkin! Ponnistelujen jälkeen (ja muutamien vastoinkäymisten siivittämänä) olen viimein saanut vanhojenjatkomekkoni valmiiksi! Vaikka jotkut saumat ovat hieman epäsiistejä sisältä tai joku tikkaus vähän repsottaa, kukaan ei niitä näe. :D Oma on mekkoni, ja siitä todellakin tuli juuri sen näköinen, millaiseksi sen olin aluksi kuvitellutkin. Alkuajatus oli "olkaimeton mekko suurehkolla helmalla, ehkä pitsiä jossain yksityiskohtana". Ja tadaa, tässä on lopputulos!

(klikklik isommaksi)

En omistanut tarpeeksi pitkää vetoketjua, joten lisäyksityiskohtana valkoinen nyöritys selässä. Tuossa nauha on hieman pitkä, luultavasti sitä vielä vähän pätkäisen. Vaikka suttuinen kuva, kyllä siitä nyt jotain selvää saa! Pidän muuten noista kengistä todella paljon, mutta kymmenen sentin korkonsa vuoksi (ja mitättömän päkiän alle jäävän osan) en kuitenkaan ole päässyt rakkaita herrainkenkäkorkkareita ihan ylettömästi käyttämään. Luultavasti siis päädyn laittamaan jatkoille eräät jo hieman kärsineet valkoiset, pyöreäkärkiset korkkarit, joiden viisisenttinen korko mahdollistaa armottoman biletyksen ilman kipeitä päkiöitä... Testattu!

Todellakin, h-hetki koittaa ylihuomenna. Iiks, kampaaja, iiks kaikki. Kävin muutamia viikkoja sitten suunnittelemassa kampaustani, ja hieman tämän suuntaista on luvassa:


Lopputuloksesta pitäisi tulla kikkuraisempi ja vielä enemmän 60-luvun sihteerikkö -lookalike.

Loppuun vielä pienoinen sneak peak puvusta!


Näyttääpäs hassulta, kummallinen kuva... Mutta tsemppiä kaikille Wanhoille 2009! Ehkä tapaamme Sörnäisten voimalassa. ;)

Pientä kivaa

Postaamattomuuden tilani jatkuu. Voisin tästä heti laittaa rivistön kuvia, jotka taitavat olla tällä hetkellä eniten aikaa vievää osastoa...




Sain joululahjaksi oman tanssimaton, ja pomppiminen on myös vienyt oman siivunsa ajastani. Merkitsin oman beibeni suloisella tarralla, jotta erottaa miehekkäämpien pelikumppaneideni matoista kun samanlaisia ovat.


Todellakin, saksan Sprachdiplom on nyt tehty kokonaan. Sain suullisen testin pisteet, ja läpi meni. Sain ryhmästäni huonoimmat pisteet, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Sain kaikesta mahdollisesta kaksi pistettä, eli olen sitten hyvin average. No, toivotaan vielä että kirjalliset menivät jotenkin. Tänään olikin sitten jakson viimeinen päivä, huomenna alkaa taas koeviikko. Siis taas, viimeksi se oli juuri pari postausta sitten!

Vanhat tanssit lalalaa, tänään oli sitten viimeiset harkatkin. Mennään vanhojen illalliselle Seurahuoneelle ja jatkot ovat Sörnäisten voimalassa, jonne onkin sitten tulossa hieman enemmän ihmisiä - lähes kaikki Espoon lukiot + Grani. Tuntuu, että Espoossa kaikki omaa ikäpolvea olevat voi yhdistää yhden ihmisen kautta, joten käytännössä siitäkin porukasta aina joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja niin edelleen.

Keskiviikkona saan pukuni, pakko sitten laittaa kuvaa kun sen saan jei! Innostuin tuunailemaan hieman kenkiäni, sillä pelkään, että avokkaat voivat lähteä omille teilleen vaikkapa puolalaisten kostossa. Tietenkin kuminauhalla olisi selvitty hienosti, mutta eeei. Ex-ballerina tuntee olonsa turvallisemmaksi näin!

Liimasin kenkien takaosaan lenkit ja pujotin kaksi satiininauhaa mukaan nilkan ympärille sidottaviksi. Yksinkertainen juttu, jolla kengistä saa oikein kivat! Päätin vielä laittaa kaksi eri levyistä nauhaa, ohueamman mintunvräisen ja leveämmän hopeanharmaan.


Kenkäni ovat siis Läken mummon vanhat 80-luvulta, merkkiä Oswald. Aitoa nahkaa, ja sopivat mukavasti tanssahteluun.

Ja loppuhuipennuksena uusi paras ystäväni suoraan Clas Ohlsonilta!

Joulumorkkis (jos sitä olisi viettänyt...)

Huomaa otsikon massiivinen korrelaattivirhe!

Noniin, nyt kun joulut on suurimmalta osalta vietetty, on aika esitellä hieman joitakin itse tekemiäni joululahjoja! Eipä tässä nyt montaa ole, mutta muutama kuitenkin. Itse karkasin joulua Osakaan isäni kanssa, ja oli oikein mielenkiintoista viettää todellakin täysin joulutonta joulua. Shoppausta ainakin tuli harrastettua - ekologisuus vaihtui nyt sitten talouden tukemiseksi.

Ensinnä muutama tunnelmallinen neulontakuva, joiden laatu on kyllä päätähuimaava normaaliin kuvamateriaaliini verrattuna: Melissa ja Melissan isän järkkäri olivat tällä kertaa asialla. Läkekin sai joululahjaksi järkkärin, joten taidan ruveta ulkoistamaan kuvamateriaalin tuottamisen kohta hieman lahjakkaammille tasoille :D oma hävettävän huono kameratyöskentelyni saa itsenikin kyyneliin. Tässä kuitenkin valmistuu mummini villasukka!


Mukavaa muuten, kuin busseissa tai junissa sattuu neulomaan, niin hieman vanhemmat naiset innostuvat ja alkavat juttelemaan. Useimmiten minulta kysytään, että osaankos nyt sen oikean villasukan kantapään, millaisia juttuja neulon ja onko neulominen ikäisteni joukossa yleistä. Voisin kyllä sanoa, että neulominen harrastuksena tuntuu lisääntyneen nuorien joukossa tässä viime vuosina.


No, nyt sitten päädymme näihin meerijameerinkamera-laatuun. Isovanhempien huopaheijastimet:


Äidille väkersin vieraskirjan siirtolapuutarhamökille. Päällystin kannen suurimmaksi osaksi äidin vanhoilla puutarha-aiheisilla kiiltokuvilla, neliskanttinen tarra tarttui mukaan paikallisesta Sinellistä.


Melissalle askartelin kalenterin. Ostin ihan tyhjän kalenterin, jota sitten väritin ja täytin lehdistä leikatuilla kuvilla ja muulla tilpehöörillä (krhm, muutamat puusydämet lentelivät lattialle, kun asianomainen lahjansaaja ripusti tekeleeni seinälle toim. huom.). Kalenterista tuli kyllä oikein kiva, tykkäsin itsekin! Innostuin sitten kuvailemaan sitä hieman.


Ja juu, sotku oli sitten sen mukainen. Tulipahan ainakin tehtyä lehtipinoinventaario ja heitettyä sitten niitäkin pois innokkaan saksimisen jälkeen.


Tässä vielä muutama kuva Osakasta. Ensimmäinen on Amerikamuran (Amemura on siis Osakan vastine Harajukulle) Big Step -kauppakeskuksen erään levykaupan edestä - oikeanvärinen Vespa oli vain liian vastustamaton. Tuo toinen on Ebisubashin sillalta, joka tunnetaan yhtenä Osakan vilkkaimmista iskemispaikoista, näin ainakin tarina kertoo.


Minä suunnistan uudenvuodenpäivänä Lontooseen, alennusmyynnit odottavat ja saavat kyllä hihkumaan. Osakan ostokset kyllä kuumottavat tässä ensin, joten jos vielä ensi viikolla ennen lähtöä saisin aikaiseksi postauksen aiheesta joululahjat ja Aasian-tuliaiset! :)

Syötävän suloista

Testattiin kaverin kanssa koulussa kameran
makro-ominaisuuksia, kuvassa kesällä hankitun
kirppiskengän yksityiskohta ;)

Ohhoh, onpas taas ollut viikko! Jotenkin tuntuu, että kaikki päiväni ovat yhtä aikataulutettua puuroa aina ensi maaliskuulle asti. Toisaalta aika ainakin kuluu nopeasti, vaikka en kyllä siitä tällä hetkellä ihan pidä - tuntuu, että niin paljon on vielä tehtävä ennen joulua! Joulun todellakin vietän isäni kanssa Osakassa, ja lähtö on 23. päivä. Olen jo joitakin joulujuttuja väkerrellyt, mutta ne esittelen vasta joulunjälkeisessä postauksessa, ettei mene ylläri ihan pilalle. ;)

Sunnuntaina ylimääräisten steppiharkkojen lisäksi oli aivan pakko tsekata Ofelia Secondhand Market monen muun innokkaan tavoin. Sain kaverin mukaan, ja suuntasimme Gloriaan vasta viiden pintaan. Njuu, kyllä ehkäpä silloin jotkut parhaat löydöt olivat jo kadonneet, mutta niistä autuaan tietämättömänä jo hieman tilavammaksi muuttuneessa ympäristössä oli oikein miellyttävää ihastella kaikkea suloista ja kaunista. Löysin muutaman kivan asian Fidalta ja kirppispöydiltä. Oli hauska myös nappailla ideoita, ja oli mukava huomata, että noin paljon erilaisia käsityöläisiä oli tullut esittelemään tuotteitaan.


Muttamutta, tässä sitten pienen askartelun tulos. Taisin mainitakin aikaisemmin, että ostin klipsikorvisaihioita, ja tänään sitten pääsin leikkimään kontaktiliimalla. Kaveriporukallemme Japanista lähetetty paketti sisälsi kaksi pientä askartelukakkupalaa (muut eivät oikein keksineet, mitä niilä tehdä) ja sainkin ne sitten itselleni. Ja tadaa, pienellä liimanäppeilyllä minulla on nyt suloiset kakkupalakorvikset!


Ofeliassa näin myös aivan syötävän ihania leivoskoruja, mutta korvalehtieni vammailujen vuoksi klipsikorvikset ovat tällä hetkellä ainoa vaihtoehto - pitää katsoa, jos saisin jonkinlaista kehitystä vanhojentansseihin asti ja voisin silloin vaikka hieman kärsiä ja repiä nuo ryökäleet taas auki. Vanhojentansseista puheenollen, eipä minulla vieläkään ole kenkiä, eikä ompelijastakaan ole vähään aikaan mitään kuulunut. No, toivotaan, että puku valmistuu aikanaan. :D

Pannukakku uunissa, nyt tsekkailemaan josko herkku olisi jo valmis!

Ja sitten hän kaatui keskelle autotietä

Vapaapäivä! Heräsin hitaasti ja käväisin sitten Melissan kanssa tsekkailemassa sen kauppakeskuksen. Kahvila vaikuttaa oikein lupaavalta, huomenna miittaillaan sitten siellä tuttuja. Täytyy kyllä sanoa, että kahdeksan munkkia hintaan 1,80 oli vähän liian houkuttavaa tänään. Onneksi oli useampi syöjä! Ja elämän päivittely onnistuu myös hyvin puikot käsissä.

Ilmapallot ovat mukavia. Tässä tapauksessa kyllä molemmissa kuvissa taidan lähinnä purkaa punaiseen yksilöön aggressioitani. Toisen kuvan ei edes pitänyt olla kovinkaan vihaisen näköinen, mutta tyhjä katse ja tiukasti neulepuikkoa puristava nyrkki eivät kyllä oikein vakuuta. Kuvasarjan seuraavassa osassa luultavasti olisin puhkonut mainospallon suikkapuikolla nro 5.


Muttamutta. Tässä toki olen opiskelemassa englantia varsin vauhdikkaasti.

WANTED: kirkkaanpunainen rusetti :<

Iiks. Tänään ostettiin kaverin kanssa liput Lontooseen! Lähdetään uudenvuodenpäivänä klo 8 aamulla, joten päätettiin, että ei sitten Melissan kanssa nukuta ollenkaan. :D Jos kerran kotoa täytyy lähteä puoli seitsemän maissa ja herätys olisi kuitenkin 5.30, nii miksi ihmeessä nyt sitten nukkua ollenkaan, äh, ihan turhaa. Nuorena voi vielä valvoa öitä pahemmin tuhoamatta mitään!

Viikonloppuna uni onkin sitten ollut vähän vähäisempää, vietettiin kaveriporukassa pikkujoulua ja nukuin todellakin vain kolme tuntia sen yön aikana. Ihme kyllä olin sunnuntaina varsin pirteä, tarvoin juna-asemalle myrskyssä vain huomatakseni, että junat eivät kulje ja muuta mukavaa. Jännä, kuinka se lumi aina silti yllättää. Tänään kuitenkin bussitkin ihan ajoissa, eikä kokeeseen ehtiminen tuottanut ongelmia ollenkaan. Koeviikkoakin enää ihan pikkuisen jäljellä, huomenna vapaapäivä ja keskiviikkona englanti. Ihan mukavasti ovat menneet, enkä mitenkään stressiäkään ole saanut aikaiseksi. Leppoisa jakso! Loppuvuosi sitten ei ehkä ihan niin leppoisaa...

Tajusin tässä, että nyt on kyllä laitettava kaikkiin käsitöihini hurjasti vauhtia. Vaikka kuinka jouluhypetystä koettaa välttää, niin ei, kyllä se nyt vain iskee tajuntaan, että asialle on TEHTÄVÄ JOTAIN. Päätin, että jouluni on lahjojen puolesta ekologinen tänä vuonna: en juurikaan tarvitse mitään, ja lahjaksi ajattelin antaa ihan kaikenmaailman tuotteitani. Kaveriporukassa päädyimme jälleen lahjakiertosysteemiin - köyhiä opiskelijoita kun olemme. Viime vuonna väkersin kaverille kangaskassin, ja edelleen se on käytössä (vaikka toinen hantaaki taisi olla senttejä pitempi hups). Suunnitelmia olisi, mutta ei niitä nyt täällä oikein voi paljastella! :D


Möh, hallitusvillasukkani (näin ne nimettiin, väreinä kokoomussininen ja keskustavihreä) ovat vaiheessa edelleen! Eräs pipo työllistää, mutta eiköhän sekin tuosta piakkoin ala olla valmis, viimeistelyä vaille. Ja tässä jotain suloista, äiti osti minulle Kanarialta pari ylikarkkiväristä ja kimaltavaa pikkulaukkua. :D Käytännöllisyys ehei, mutta ovathan ne suloisia! Blingbling-suloisia.

Viikon kivat:

• MEIDÄN ASUINALUEELLE AUKEAA KAHVILA! Tai siis tuohon tulee uusi kauppakeskus, ihanaa kun kahden kilsan päästä saa vaniljalattea ja capuccinoa!<3
• Lainasin kirjastosta uutta musiikkia ja Pienen suklaapuodin.
• Jaksoin vetää kaverin pulkassa mäkeä ylös eikä edes laskettu mäkeä päistikkaa puuta päin.
• Söin melkein kokonaan yksin Fazerina-levyn. (Ah ihaninta suklaata, jos olen vihainen tai möksmöks tai muuten vain möykkyisä niin tätä ja jo mieli kirkastuu.)
• Isäni oppii hetki hetkeltä enemmän kierrättämisen tärkeydestä!

..ja ei-kivat:

• HUKKASIN KIVOIMMAN PUNAISEN RUSETTINI! Sello vei armaani. (Niin siis Leppävaaran Sello, ei kukaan hurja kamarimuusikko.)
• Lainaamani Placebon levyn skippailee pahasti.
  
• Nenä vuotaa edelleen kuin seula.

Bloggailutahtini on kyllä nyt hieman kurja. Lukijakunnan laajuus sen mukainen :D:D

Vielä hetki ennen hallaa

Heipsan taas! Sataa, sataa, sataa... Sää ei ole ihan niin jäätävä kun on pilvistä, mutta ei se iänikuinen mudassa rämpiminenkään mukavaa ole (vaikka kuinka punaisia Hai-saappaitani rakastankin!). Pohjoisempana saadaan jo nauttia lumiekeleistä. Toisaalta olen kateellinen, toisaalta ihan tyytyväinen ettei vielä tarvitse paksuimpia ja tuiskunkestäviä vermeitä kaivaa kaappien perukoilta. Harvinainen kuva muuten tuo sateenvarjoposeeraus, otsatukka ei ole silmillä! Sen pituus alkaa vähän huolestuttaa, pitäisi ehkä vähän saksia. Yritän vain vähän kasvattaa hiuksiani tulevia vanhoja tansseja varten.

MUTTA OLEN TEHNYT BI3-TUKIELMANI! Ja kyllä, ensi viikolla on koeviikko. Taas. Argh.


Ja tässä edustavat kaksi itselleni tekemää villasukkaa. Varastoni kaipasivat täydennystä, joten tein tuon porvarihallitusvärityksellisen ihan tarpeeseen. Toinen, viininpunaharmaa, on varreton versio ja jo viime talven peruja. Ärsyttää kyllä keinovalo + keltaiset seinät = värien järkyttävä vääristyminen.
Tässä, kauniisti salamanraiskaaman näköisinä, ovat viimeisimmät näpertelyostokseni. Helmien olisi tarkoitus päätyä vanhojenpukuuni, Swarovski-helmiä kivoissa sävyissä + normaaleja lasisia välihelmiä. Mukaan tarttuivat myös klipsikorvisaihiot! Jotain olisi niistä kiva tehdä, korvieni reiät eivät ole oikein mukavassa kunnossa. Ärsyttävää, lävistin korvanlehdet kun olin 13 vee ja ei, ne eivät ole vieläkään parantuneet. Oi miksi! ;__; Haluan käyttää söpöjä korviksia, joita oon keräillyt tässä vuosien aikana. Jossain vaiheessa muoviset sopivat eivätkä auheuttaneet ongelmia, mutta nyt mikä tahansa aiheuttaa vain kamalia tuskia ja turpoamista. Joten klipsikorvikset ovat valintani tällä hetkellä. Niistäkin käytän mieluiten vain vanhoja muovisia, koska niiden lukkosysteemi on sen verran löystynyt, ettei satu laisinkaan. Pitää varmaan noidenkin aihioiden klipsi löystyttää ennen käyttöä. :D

Flunssa=flu=Grippe=förkylning :(

Kyllä. Minä, joka en ole "ikinä kipeä", kärsin erittäin perustavanlaatuisesta flunssasta. Heräsin ensimmäisen kerran neljältä aamulla horkassa ja oli aivan pakko nousta juomaan teetä ja kaivaa pelastavia Strepsilsejä ja ibuprofeenia. Kahdeksan maissa kuume tuntui kylmänä hikenä ja tärinänä, mutta se laski lääkkeen voimalla (ää tiedän ei saisi laskea kuumetta ellei se ole aivan järkyttävä, mutta halusin olla edes vähän toimintakykyinen!). Veljeni sairastaa myös, joten olemme molemmat laahustaneet ympäriinsä kuin kaksi köhivää haamua.

Muttamutta! Isäni kaveri on näemmä tykästynyt tekemiini pipoihin, joten hän tilasi jälleen uuden. (Tässä kohtaa aivastin tosi kovaa ja selkä naksahti kipeästi.) Toivottavasti tästä tervehdyn mahdollisimman nopeasti, koska koeviikko kolkuttelee jälleen, tanssiharkkoihin pitäisi päästä ja kaikennäköistä säätöä.

Ehkä nyt vain kaivan ne koulukirjat esille ja olen tehokas. Pää vain tuntuu niin mössöltä ja sumulta, että tuskin mitään oikein kykenen sisäistämään. Voisin neuloa!

Pulla pelastaa

Kylmä, kylmä, KYLMÄ. Tänään kipsuttelin Läken mummon peruja olevissa suloisissa kengissäni kotiin bussipysäkiltä, sukkikset ja polvisukat jalassa mutta kotiovella en tuntenut enää varpaitani. Maan kylmyys, se aina yllättää syksyisin. Toisaalta, kuuran kirpeys aamulla herättää mukavasti, kun reippailen (lue: puolijuoksen koska olen myöhässä) aamuisin bussille.


Muttamutta. Tässä hieman kuvamateriaalia viime tiistailta. Sain aikaan ystäväni Melissan kanssa täydellisen pullataikinan. Siis oikeasti, sen sitko oli mainio, nousi nätisti ja aah (ja kyllä, kaikesta saa kaksimielistä jos niin vain ajattelee). Melissan ja mun yhdessäkokkauksessa ja leipomisessa on joku taika - silloin aina sähelletään yhdessä jotain aivan loistavaa. Vaikka Ahvenanmaan pannukakkuun meni kerran melkein puoli litraa liikaa maitoa ja siitä tuli hyytelömäinen, se oli varsin maukas uudenlainen innovaatio. Sacherkakku, pulla, paistokset, savukala-parsapasta... Just name it! Yhdessä osataan.


Käväisin eilen myös tsekkailemassa Kettupäivät. Suosittelen kaikille hyvin lämpimästi, huomenna esim. näytös pelkkiä musavideoita!