"Tulee mieleen aatelistytön kesämekko"

Kevät! Viimeinkin aamulla saattoi lähteä kouluun YKSISSÄ SUKKAHOUSUISSA. Se on ollut sula mahdottomuus viimeiset kuukaudet. Todellakin, housut minulla on tainnut olla koulussa neljästi. Joten kevät, kukkakuosit, kaikki, ihanaa! Ehkä nyt koeviikolla ja sen jälkeen, kun tämä työläs jakso on takana, ehtii taas jotain kivaa enemmän väkerrelläkin. Synttärisalaisuuden puitteissa kävin hieman ostoksilla, ja mukaan tarttui myös Fida-kierroksen jälkeen tällainen keväinen mekkoihanuus. Ja siis kokohan on 158 cm tytölle tarkoitettu, siksi tuo yläosa on varsin tyköistuva. Mutta mahtui! Ja tykkään paljon. Jos vaikka tämän ylimääräisen turvotuksen saisi pois, tai sitten vain hieman avaan muotolaskoksen saumoja (kyllä, siinä on myös muotolaskokset vaikka lapsen vaate onkin).

Taustalla myös vanhojenpukuni :)

Kuitenkin tuo helma on hieman kummallisen pituinen, tarkoitettu täyspitkäksi 158-senttiselle. Itse olen 7 cm pitempi, joten jää vähän kummallisesti pohkeeseen. Nyt tässä mietiskelenkin, minkä pituiseksi ja miten helman lyhennän.


Miten siis helman lyhennän? Pussittaminen voisi olla kiva, vai pitäisikö kenties ihan vain ronskisti leikata helmaa ja kääntää se? Ideoita otetaan vastaan!

Kaulassa kevään kunniaksi perhoskoru :D yleensä kannan vain nimelläni varustettua korua, jonka sain kymmenvuotislahjaksi.

Yläosan yksityiskohdista tykkään todella paljon! Varsinkin eteen ommeltu vetoketju on ihana, siis mekko, jonka saa helposti itse kiinni. Miksi lastenvaatteissa kiinnitetään tällaiseen huomiota?

Ja nyt silittämään paitoja ja säätämään salaisuuksien kanssa. Otsikko muuten miespuolisen kaverin kommentti ostoksestani. :D

Neuletta ja päähinettä

Aloitin torstaina suorastaan elämää suuremman urakan: ensimmäisen, oikeasti minulle päälle menevän vaatteen neulomisen. Päätin tehdä "liukuvärjätyn", väljän neuleliivin. Kappas, ohjekin löytyi Modasta (6/2008) ja sitten alkoikin puikoilla söhiminen, miesten XS on tavoitteeni. Ainakin kuvien perusteella näytän olevan vielä ihan hilpeissä tunnelmissa urakkani suhteen...


....ja hmm, nyt tarvitaankin tuumaustauko. Mutta eivätkös ne parhaimmatkin neulojat välillä vähän muokkaa ja tulkitse ohjeita? Eli ei haittaa jos en ymmärrä mitä "päätä 1x5 s joka 2. krs" aivan tismalleen tarkoittaa (no siis periaatteessa pitäs päätellä mutta en ihan hiffannut että missä kohtaa), eihän tuota reuhkaa kukaan muu tule koskaan käyttämään, mikäli nyt edes saan sen valmiiksi!

Mutta pääasiaan tämän nyherryksen jälkeen! Elikkä hiihtolomaviikolla oli hyvin aikaa katsastaa jälleen Matinkylän Kierrätyskeskus. Ah, vaatteet puoleen hintaan ja muutenkin kaikkea jännää tuli haalittua täyttämään jo ahtaita säilytystilojani. Mukaan tarttui mm. neulontakuvissa päässäni näkynyt Mary Pihlajan hattu, johon ihastuin ikihyviksi. Maksoi hurjat 2 €. Tänään heräsin HURJAN AIKAISIN, jopa yhdeksältä, koska kävin äidin kanssa tsekkailemassa lentokentän läheisyydessä majailevan Kehä III -kirpparin. Aika tyhjinä olivat pöydät, mutta moinen rohjakekotsa tuli messiin. Hassustipa sattui, että hinta oli jälleen 2 € ja merkki Mary Pihlaja.

Ja on muuten täysin meikitön naama tässä!

Kehäkirpparilta tarttui mukaan myös hyvälaatuinen sivellin askartelutoimenpiteitä ajatellen. Tässä pieni kasa liittyen seuraaviin näperrystavoitteisiini.


Ah ja voih, nyt täytyy mennä kärsimään oman ahneutensa vuoksi. Äklö olo - onhan se ihan normaalia tehdä suklaamoussea JA laskiaispullia, jos ei osaa päättää kumpia tekee enemmän mieli!

Uudenvuodenlupaus nro 1: PAREMPIA POSTAUKSIA

Heipsan taas! Tässä on ollut massiivinen postaamattomuuden tila, mutta joululomani solahti niin vikkelästi ohi että huis vain. Sain aikaiseksi äärimmäisen univelan, paljon mukavia kokemuksia Lontoosta ja hyyyyvin vähän mitään kouluhommiin viittaavaakaan. Ja vielä kaikille oikein loistokasta uuttavuotta! Itse nukuin vain tunnin, sillä lento Lontooseen lähti jo aamulla varhain. Sanotaanko, että senhetkisten silmäpussien koko lähenteli jotain Teksasin osavaltion luokkaa...

Koska en ole saanut aikaiseksi mitään kovin hienoa tai loistokasta, voisin laittaa muutaman kuvan Osakan ostoksista, joululahjoista yms. mukavasta. Joten kuvia kehiin sitten.


Tässä ihan vain muutama pieni juttu. Suloiset Hello Kitty -syömäpuikot ovat varmaan turhin ostokseni ikinä, mutta niiden ostamiseen liittyy hauska juttu. Ostin Melissalle samanlaiset mutta vaaleansiniset, ja myyjä tajusi lukea puikoissa olevan tekstin minulle ääneen: "Ai-chan, ok?" No, olihan se ihan ok. :') Kummeilta sain Rosenstolzin uuden levyn, saksaa jälleen treenailemaan.


Nämä pienet nappikorvikset ovat vanhojentanssiparini käsialaa. Pienoismalliharrastajan maalaamat pääkallokuviot ovat kyllä aika katu-uskottavat. Pitihän niitä käyttää, kun menimme Milton Keynesiin katsomaan Peter Pan -lastennäytelmää!


Ja tältä erää pitsisiin ja rusettisiin tunnelmiin päätän. Ihanaisen uuden hamoseni helma!

Syksysäällä sohvannurkkaan käpertyminen on erityisen mukavaa

Heipsan taasen! Anteeksi tätä viikon postaamattomuuttani, en vain ole oikein saanut mitään aikaan. Itsenäisen biologian opiskelu takkuaa niin pahasti, että alkaa vallan huolettaa. No, eiköhän se siitä, jos vaikka nyt viikonloppuna saisi itseään edes vähän niskasta kiinni ja takaisin ruotuun (juu niinpä niin, hah!). Pikkuveljeni ovat muualla viikonlopun harrastustensa vuoksi, joten päätin levittäytyä kaikessa rauhassa huoneestani olohuoneen puolelle rentoutumaan. Mukavuusasuna lempisukkiksista yhdet ja musta kietaisumekko ja levysoittimessa Coldplayn Parachutes.


Muutamat tilaustyö tässä vetämässä, ihan villasukkia syksyn viimoilta lämmittämään. Muttamutta, koska suurempia teoksia tässä ei ole ollut työn alla tai surruttelun kohteena, voisin hieman esitellä viime sunnuntain kirpparilöytöjä. Kävin Läken kanssa säätä uhmaten Valtterissa, ja kannatti! Kauhoin mukaani syksyisiä ruutukuoseja sitten oikein useammassa muodossa ja mallissa, hups. Värit tekivät minut vielä oikein iloiseksi!


Jo tuossa alussa näkyikin hieman tuota yhtä väripläjäystä, eli 80-luvun Benettonin pehmoista villapaitaa salmiakkiruuduilla. Sama kuosi on myös villapaidan selässä. Malli on todellakin erittäin kasari, tuntuu että olkapääni ovat paidassa ainakin 37 kertaa leveämmät ja massiivisemmat, mutta ehkä löydän käyttöä. Suloistakin suloisemmat karamellivärit ja euron hinta eivät kauaa ostopäätöstä venyttäneet. :D Myyjäkaksikko oli oikein mukava, ja juttelimmekin heidän kanssa niitä näitä 80-luvun iloisista trendeistä. Yhtäkkiä toinen myyjistä keksi, että hänellä todellakin on jotain, josta voisinkin olla kiinnostunut. Yllätyin, mutta todellakin positiivisesti, kun nainen kaivoi nämä kaksi ihanuutta esiin!


Skottiruutuja! Rakastuin rusettiin heti, kaiken kruunaa pieni punainen "rusetti rusetissa" :D torta på torta, mutta eeeihän se minua aikaisemminkaan ole estänyt. :>

Viimeinen, mutta ei todellakaan vähäisin ruutulöytöni on Svean siro puuvillatakki, salmiakkia tässäkin. Väri on kyllä muikea, en tuon värisiä vaatteita kamalasti omistakaan!


Tässä vielä villasukat, toistaiseksi UFO (UnFinished Object) -muodossa.


Lauantaina ja sunnuntaina steppikurssi, sitä odottaen. :)

9,40 € + koeviikkoneulonta

On kyllä uupunut olo. Itselläni on nyt koeviikosta kolmasosa takana, eli kemian- ja äikänkokeet ovat nyt ohitse. Tänään vietinkin sitten Läken kanssa lomapäivää mukavan hemmottelun merkeissä. Aamukahvien (ah Robert's Coffeen aamulatte-tarjous) jälkeen suuntasimme jokeribussilla "pelottavaan suuntaan" eli kohti Itäkeskusta. Toisiksi viimeisellä pysäkillä jäimme pois, ja suuntasimme nyt tapetilla olleeseen Fidan lajittelukeskukseen. Vapaapäivä oli mainio, sillä normaalisti emme ehtisi Roihupeltoon outletin aukioloaikoina. Pysäkki oli itseasiassa hyvin lähellä paikkaa, joten kävelyä ei tullut mitenkään hurjasti. (Jos nyt ei lasketa sitä, että ensin mentiin muutamia satoja metrejä 180 astetta väärään suuntaan, mutta siitä ei puhuta...)

Lajittelukeskus oli kyllä oikea taivas! Rekkejä ja laareja kaivellessa meni kevyesti puolitoista tuntia. Välillä naurettiin ysäritopeille ja kasarikuoseille, välillä ihmeteltiin omaa ihastusta torppariliiviä tai überpappahousuja kohtaan. Meille molemmille tarttui mukaan aimo määrä kierrätettyjä ihanuuksia (ja hmm keskinkertaisuuksia ja kavereiden luultavasti "hyi kamala" -kategoriaan lajittelemia partikkeleita). Kuvasin muutamia ostoksiani. Luultavasti esittelen loppuja myöhemmin, kun niiden osalta modifiointi ja ompelu on ohitse.


(Kuvaa saa kliklik suuremmaksi). Henkarissa ovat siis mielenkiintoinen, massiivinen puuvillatakki, johon ihastuin aivan sattumalta. Jostain syystä värimaailma toi mieleeni isovanhempieni vanhan pianoon kuuluvan tuolin! Norsuunluukoskettimisen soittimen pyörivän tuolin päällikangas oli kirjottu juuri noilla väreillä. Nykyään isovanhemmilla ei tuota pianoa valitettavasti enää ole.

Laukku on kyllä samantyyppinen, joita omistan jo muutaman, mutta sen kaksi hauskanpituista hantaakia ja hinta kyllä takasivat, että veska päätyi ostoskärryymme ja aina kotiin asti. Rusetille vetäistyt vyöt olivat kyllä edullisia - musta maksoi 0,50 € ja ruskea heltisi mukaan kymmenellä sentillä! Yritin ottaa lähikuvaa mustan vyön käärmesoljesta, mutta eipäs kamera nyt tehnyt yhteistyötä. >:(


Kenkiä mukaan tarttui kahdet. Vanhat valkoiset avokkaani alkavat olla jo kaikkea muuta kuin valkoiset (ei, ei viime vuoden ykkösristeily vaikuttanut toki asiaan :> ), joten suomessa valmistetut Aaltoset olivat enemmän kuin tervetulleet. Ruskeat mummokengät nyt olivat vain niin hellyyttävät, että ei niitä voinut jättää sinne yksinään. Alan luoda ystävieni tapaan esineisiin jo pelottavia tunnesiteitä... Näiden lisäksi silmiini osui aivan ihana musta saapas. Kyllä, saapas. Valitettavasti sen toinen pari oli ehditty jo varata, joten ne jäivät sitten saamatta. Myyjä antoi lohdutukseksi minun valita itselleni rintaneulan :D tuli mieleen arpajaisten heijastinlohdutuspalkinnot.

Jottei tämän pääasiallisesti KÄSITYÖBLOGIN aihe nyt aaaaivan taas lipsuisi, niin tässä eilen aloittamani ja pian päättelyyn pääsevä Mambo-pipo:



Kuvassa ei oikein näy, mutta olen siis neulonut pipoa yksi oikein, yksi nurin -joustinneuleena. Kavennuksia en tee, sillä pipon idea on, että yhdestä suorasta putkilosta toiseen päähän solmitaan rusetti, eli lopputulos on kuin puolikas karkkipaperi. Hyvin yksinkertainen, mutta hauska tapa saada pipoon pieni juju. Ja kyllä, tähän se Mambo sitten meni, mutta vain puoliksi. Toisen kerän kohtalo on vielä hieman auki. ;)

Ikä on vain numero, vaatteissakin

Ah ihanaa, kaikki kurssityöt tehty ja palautettu - enää siis lähes lomalta tuntuva koeviikko. Ihanan helpottunut olo! Päätin kaiken uurastuksen jälkeen palkita itseni pienellä kierroksella paikallisessa Fidassa. En ole koskaan edes käynyt siellä, vaikka ollaan asuttu täällä iät ja ja ajat O.o siis olen käynyt jopa Kotkan Fidassa, mutta en sitten meidän paikallisessa. Hieman säälittävää, sanoisinko. :D

Katselin lähinnä hameita, mutta jostain kumman syystä päädyin tutkimaan lasten rekkiä. Iskin silmäni suloiseen tartan-kuvioiseen, nelivuotiaalle lapselle tarkoitettuu mekkoon. Mittailin kuitenkin katseellani helmaa, ja resoreineen kaikkineen tulin tulokseen, että hemmetti, kyllä tästä hameen saa! Lopulta vielä kiikutin vaatekappaleen kassalle, ja yhdessä tädin kanssa sitten mittailtiin siinä. Hah, tartan-mekko lähti mukaani!



Kotiin tultuani irrotin sitten liiviyläosan ja hahaa, suunnitelmani toimii! Piti kuitenkin lähteä juoksemaan vauhdikkaasti bussille kohti tanssiharkkoja, joten jäi vielä projekti vaiheeseen. Koetan saada ihanuuden tässä viikonloppuna valmiiksi, että pääsen sitten sitä käyttämään. Ihastuin niin sen pieniin taskuihin! Yläosasta voisin vaikka tehdä pienen liivin herra Nallelle, joka täällä on kuvissa seikkaillut. :')

Kerroin joskus aikaisemmin, kuinka äiti välillä yllättää minut askartelutuliaisilla. Tällä kertaa hän kiikutti kotiin ilokseni peräti neljä kerää lankaa - kaksi Novitan keltaista Mamboa ja kaksi hauskanväristä Kuuraa. Mambo sopii muuten todella hyvin hameen kanssa, jonka pelastin mummini kätköistä (äitini tai tätini vanha 70-luvulta). Hauskaa huomata, kun suunnilleen kaikki tuon hameen värit ovat nyt syksyllä tulleet kauppojen hyllyille.


Vaihtoehtoina Mambosta tehtäviksi ovat suloinen pipo (ylläri, niitähän en ole jo tehtaillut riittävästi) ja ohut kaulaliina tai yksi varsin muhkea kaulahuivi. Kaulurikin kummittelee, ehkäpä kuitenkin pitäisi sillä yrittäälähteä eteenpäin... Mambo on nimittäin todella mukavan tuntuista lankaa. Kuten tulin koulukaverin kanssa todenneeksi, koulutyöt suorastaan tappavat luovuuden. Nyt voisi olla jopa aikaa tehdä jotain! Toki suunnittelukin on kivaa, mutta on se silti vähän surkeaa jäädä aina vain "no se olisi kiva" -tasolle.

Mutta nyt lisää hyvää jäätelöä, palailen viikonloppuna hameprojektini puitteissa. :)