Pientä kivaa

Postaamattomuuden tilani jatkuu. Voisin tästä heti laittaa rivistön kuvia, jotka taitavat olla tällä hetkellä eniten aikaa vievää osastoa...




Sain joululahjaksi oman tanssimaton, ja pomppiminen on myös vienyt oman siivunsa ajastani. Merkitsin oman beibeni suloisella tarralla, jotta erottaa miehekkäämpien pelikumppaneideni matoista kun samanlaisia ovat.


Todellakin, saksan Sprachdiplom on nyt tehty kokonaan. Sain suullisen testin pisteet, ja läpi meni. Sain ryhmästäni huonoimmat pisteet, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Sain kaikesta mahdollisesta kaksi pistettä, eli olen sitten hyvin average. No, toivotaan vielä että kirjalliset menivät jotenkin. Tänään olikin sitten jakson viimeinen päivä, huomenna alkaa taas koeviikko. Siis taas, viimeksi se oli juuri pari postausta sitten!

Vanhat tanssit lalalaa, tänään oli sitten viimeiset harkatkin. Mennään vanhojen illalliselle Seurahuoneelle ja jatkot ovat Sörnäisten voimalassa, jonne onkin sitten tulossa hieman enemmän ihmisiä - lähes kaikki Espoon lukiot + Grani. Tuntuu, että Espoossa kaikki omaa ikäpolvea olevat voi yhdistää yhden ihmisen kautta, joten käytännössä siitäkin porukasta aina joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja niin edelleen.

Keskiviikkona saan pukuni, pakko sitten laittaa kuvaa kun sen saan jei! Innostuin tuunailemaan hieman kenkiäni, sillä pelkään, että avokkaat voivat lähteä omille teilleen vaikkapa puolalaisten kostossa. Tietenkin kuminauhalla olisi selvitty hienosti, mutta eeei. Ex-ballerina tuntee olonsa turvallisemmaksi näin!

Liimasin kenkien takaosaan lenkit ja pujotin kaksi satiininauhaa mukaan nilkan ympärille sidottaviksi. Yksinkertainen juttu, jolla kengistä saa oikein kivat! Päätin vielä laittaa kaksi eri levyistä nauhaa, ohueamman mintunvräisen ja leveämmän hopeanharmaan.


Kenkäni ovat siis Läken mummon vanhat 80-luvulta, merkkiä Oswald. Aitoa nahkaa, ja sopivat mukavasti tanssahteluun.

Ja loppuhuipennuksena uusi paras ystäväni suoraan Clas Ohlsonilta!

Uudenvuodenlupaus nro 1: PAREMPIA POSTAUKSIA

Heipsan taas! Tässä on ollut massiivinen postaamattomuuden tila, mutta joululomani solahti niin vikkelästi ohi että huis vain. Sain aikaiseksi äärimmäisen univelan, paljon mukavia kokemuksia Lontoosta ja hyyyyvin vähän mitään kouluhommiin viittaavaakaan. Ja vielä kaikille oikein loistokasta uuttavuotta! Itse nukuin vain tunnin, sillä lento Lontooseen lähti jo aamulla varhain. Sanotaanko, että senhetkisten silmäpussien koko lähenteli jotain Teksasin osavaltion luokkaa...

Koska en ole saanut aikaiseksi mitään kovin hienoa tai loistokasta, voisin laittaa muutaman kuvan Osakan ostoksista, joululahjoista yms. mukavasta. Joten kuvia kehiin sitten.


Tässä ihan vain muutama pieni juttu. Suloiset Hello Kitty -syömäpuikot ovat varmaan turhin ostokseni ikinä, mutta niiden ostamiseen liittyy hauska juttu. Ostin Melissalle samanlaiset mutta vaaleansiniset, ja myyjä tajusi lukea puikoissa olevan tekstin minulle ääneen: "Ai-chan, ok?" No, olihan se ihan ok. :') Kummeilta sain Rosenstolzin uuden levyn, saksaa jälleen treenailemaan.


Nämä pienet nappikorvikset ovat vanhojentanssiparini käsialaa. Pienoismalliharrastajan maalaamat pääkallokuviot ovat kyllä aika katu-uskottavat. Pitihän niitä käyttää, kun menimme Milton Keynesiin katsomaan Peter Pan -lastennäytelmää!


Ja tältä erää pitsisiin ja rusettisiin tunnelmiin päätän. Ihanaisen uuden hamoseni helma!

Joulumorkkis (jos sitä olisi viettänyt...)

Huomaa otsikon massiivinen korrelaattivirhe!

Noniin, nyt kun joulut on suurimmalta osalta vietetty, on aika esitellä hieman joitakin itse tekemiäni joululahjoja! Eipä tässä nyt montaa ole, mutta muutama kuitenkin. Itse karkasin joulua Osakaan isäni kanssa, ja oli oikein mielenkiintoista viettää todellakin täysin joulutonta joulua. Shoppausta ainakin tuli harrastettua - ekologisuus vaihtui nyt sitten talouden tukemiseksi.

Ensinnä muutama tunnelmallinen neulontakuva, joiden laatu on kyllä päätähuimaava normaaliin kuvamateriaaliini verrattuna: Melissa ja Melissan isän järkkäri olivat tällä kertaa asialla. Läkekin sai joululahjaksi järkkärin, joten taidan ruveta ulkoistamaan kuvamateriaalin tuottamisen kohta hieman lahjakkaammille tasoille :D oma hävettävän huono kameratyöskentelyni saa itsenikin kyyneliin. Tässä kuitenkin valmistuu mummini villasukka!


Mukavaa muuten, kuin busseissa tai junissa sattuu neulomaan, niin hieman vanhemmat naiset innostuvat ja alkavat juttelemaan. Useimmiten minulta kysytään, että osaankos nyt sen oikean villasukan kantapään, millaisia juttuja neulon ja onko neulominen ikäisteni joukossa yleistä. Voisin kyllä sanoa, että neulominen harrastuksena tuntuu lisääntyneen nuorien joukossa tässä viime vuosina.


No, nyt sitten päädymme näihin meerijameerinkamera-laatuun. Isovanhempien huopaheijastimet:


Äidille väkersin vieraskirjan siirtolapuutarhamökille. Päällystin kannen suurimmaksi osaksi äidin vanhoilla puutarha-aiheisilla kiiltokuvilla, neliskanttinen tarra tarttui mukaan paikallisesta Sinellistä.


Melissalle askartelin kalenterin. Ostin ihan tyhjän kalenterin, jota sitten väritin ja täytin lehdistä leikatuilla kuvilla ja muulla tilpehöörillä (krhm, muutamat puusydämet lentelivät lattialle, kun asianomainen lahjansaaja ripusti tekeleeni seinälle toim. huom.). Kalenterista tuli kyllä oikein kiva, tykkäsin itsekin! Innostuin sitten kuvailemaan sitä hieman.


Ja juu, sotku oli sitten sen mukainen. Tulipahan ainakin tehtyä lehtipinoinventaario ja heitettyä sitten niitäkin pois innokkaan saksimisen jälkeen.


Tässä vielä muutama kuva Osakasta. Ensimmäinen on Amerikamuran (Amemura on siis Osakan vastine Harajukulle) Big Step -kauppakeskuksen erään levykaupan edestä - oikeanvärinen Vespa oli vain liian vastustamaton. Tuo toinen on Ebisubashin sillalta, joka tunnetaan yhtenä Osakan vilkkaimmista iskemispaikoista, näin ainakin tarina kertoo.


Minä suunnistan uudenvuodenpäivänä Lontooseen, alennusmyynnit odottavat ja saavat kyllä hihkumaan. Osakan ostokset kyllä kuumottavat tässä ensin, joten jos vielä ensi viikolla ennen lähtöä saisin aikaiseksi postauksen aiheesta joululahjat ja Aasian-tuliaiset! :)

Steppiä norjansaameen

Hihhei, huomenna olisi tarkoitus tanssahdella oikein yleisölle. Viikonloppu on kyllä niin kultsajumitus jälleen, joten kouluhommat taitavat kaatuilla sunnuntai-illalle aika julmasti. Onneksi loma kohta koittaa. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Tänään soi päässä Santa Lucia

Tuossa vähän aikaa sitten surkuttelin, kun en joulukalenteria vielä omistanut. Nyt kuitenkin tuossa lipaston päällä on jo toista viikkoa oleillut se perinteinen partiolaisten joulukalenteri. Pitäähän nyt veljen harrastusta tukea! :) Lisäksi perheemme lapsia (krhm, nuorin 13-vuotias) ilostuttaa äitiini tarttunut jouluvimma. Leikilläni selitin äidilleni joulukuun alussa, kuinka pienenä KAIKILLA MUILLA oli hienot taskujoulukalenterit, joihin tontut toivat jotain kivaa pientä joka aamu. Äiti päätti nyt sitten viimein toteuttaa tämän. :D Ovissamme roikkuvat nyt joulusukat, joihin tontut aina aamuisin tuovat jotain mukavaa. Hee, materialistilapsi on nyt sitten iloinen :') suloista kuitenkin, kuinka äiti otti leikinlaskuni todesta.

Tässä esimerkki kivoista jutuista: teen ystävänä jokainen uusi irtoteesiivilätsydeemi on varmasti hyödyllinen.


Koulussa on kyllä nyt niin kiirettä, vanhojenharkat ovat mukavia mutta venyttävät päiviä pitkiksi, jonka vuoksi varsinaista vapaa-aikaa pelkkään löhöilyyn tai vaikka neulomiseen on erittäin vähän - sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Joululoma kyllä iskee oikein sopivaan väliin. Ongelma vain onkin, että nyt kun tässä ajattelee, että juujuu kyllä se loma on kohta, niin unohtaa oikeasti panostaa koulutöihin kunnolla. Loman jälkeen hyökkää todellisuus jouluhuuman alta ja läimäyttää piparinmutustajaa kasvoille: HALOO TEE JOTAIN, KOULU ALKOI. (Ai miten niin tässä selitin vähän aikaan sitten eräälle tutulle, että eeeei enhän minä koulusta stressaa!)


Jotain silti olen saanut edes hieman aloitettua, ja tässä seuraavan hameprojektini alkuosa. Joskus (luultavasti ensi vuoden puolella) pitäisi valmistu 2/3-kello kukkahamonen Kansallisteatterin kirppikseltä hankitusta kankaasta!


Mutta nyt viikon tv-anti kutsuu. Greyn anatomia jäi jännään kohtaan viime viikolla, miten käykään betonipojan?

Syötävän suloista

Testattiin kaverin kanssa koulussa kameran
makro-ominaisuuksia, kuvassa kesällä hankitun
kirppiskengän yksityiskohta ;)

Ohhoh, onpas taas ollut viikko! Jotenkin tuntuu, että kaikki päiväni ovat yhtä aikataulutettua puuroa aina ensi maaliskuulle asti. Toisaalta aika ainakin kuluu nopeasti, vaikka en kyllä siitä tällä hetkellä ihan pidä - tuntuu, että niin paljon on vielä tehtävä ennen joulua! Joulun todellakin vietän isäni kanssa Osakassa, ja lähtö on 23. päivä. Olen jo joitakin joulujuttuja väkerrellyt, mutta ne esittelen vasta joulunjälkeisessä postauksessa, ettei mene ylläri ihan pilalle. ;)

Sunnuntaina ylimääräisten steppiharkkojen lisäksi oli aivan pakko tsekata Ofelia Secondhand Market monen muun innokkaan tavoin. Sain kaverin mukaan, ja suuntasimme Gloriaan vasta viiden pintaan. Njuu, kyllä ehkäpä silloin jotkut parhaat löydöt olivat jo kadonneet, mutta niistä autuaan tietämättömänä jo hieman tilavammaksi muuttuneessa ympäristössä oli oikein miellyttävää ihastella kaikkea suloista ja kaunista. Löysin muutaman kivan asian Fidalta ja kirppispöydiltä. Oli hauska myös nappailla ideoita, ja oli mukava huomata, että noin paljon erilaisia käsityöläisiä oli tullut esittelemään tuotteitaan.


Muttamutta, tässä sitten pienen askartelun tulos. Taisin mainitakin aikaisemmin, että ostin klipsikorvisaihioita, ja tänään sitten pääsin leikkimään kontaktiliimalla. Kaveriporukallemme Japanista lähetetty paketti sisälsi kaksi pientä askartelukakkupalaa (muut eivät oikein keksineet, mitä niilä tehdä) ja sainkin ne sitten itselleni. Ja tadaa, pienellä liimanäppeilyllä minulla on nyt suloiset kakkupalakorvikset!


Ofeliassa näin myös aivan syötävän ihania leivoskoruja, mutta korvalehtieni vammailujen vuoksi klipsikorvikset ovat tällä hetkellä ainoa vaihtoehto - pitää katsoa, jos saisin jonkinlaista kehitystä vanhojentansseihin asti ja voisin silloin vaikka hieman kärsiä ja repiä nuo ryökäleet taas auki. Vanhojentansseista puheenollen, eipä minulla vieläkään ole kenkiä, eikä ompelijastakaan ole vähään aikaan mitään kuulunut. No, toivotaan, että puku valmistuu aikanaan. :D

Pannukakku uunissa, nyt tsekkailemaan josko herkku olisi jo valmis!

Minulla ei ole joulukalenteria

Sie sind fertig! Ilta mennyt tässä Sprachdiplom-kokeeseen valmistautuessa, hmm kuinka ollakaan pari sukkia valmistui. Mutta nyt on ihan hyvä fiilis huomisesta kokeesta, jos vaan en panikoi kuullunymmärtämistä niin kaikki on oikein mainiosti!