Ja sitten hän kaatui keskelle autotietä

Vapaapäivä! Heräsin hitaasti ja käväisin sitten Melissan kanssa tsekkailemassa sen kauppakeskuksen. Kahvila vaikuttaa oikein lupaavalta, huomenna miittaillaan sitten siellä tuttuja. Täytyy kyllä sanoa, että kahdeksan munkkia hintaan 1,80 oli vähän liian houkuttavaa tänään. Onneksi oli useampi syöjä! Ja elämän päivittely onnistuu myös hyvin puikot käsissä.

Ilmapallot ovat mukavia. Tässä tapauksessa kyllä molemmissa kuvissa taidan lähinnä purkaa punaiseen yksilöön aggressioitani. Toisen kuvan ei edes pitänyt olla kovinkaan vihaisen näköinen, mutta tyhjä katse ja tiukasti neulepuikkoa puristava nyrkki eivät kyllä oikein vakuuta. Kuvasarjan seuraavassa osassa luultavasti olisin puhkonut mainospallon suikkapuikolla nro 5.


Muttamutta. Tässä toki olen opiskelemassa englantia varsin vauhdikkaasti.

WANTED: kirkkaanpunainen rusetti :<

Iiks. Tänään ostettiin kaverin kanssa liput Lontooseen! Lähdetään uudenvuodenpäivänä klo 8 aamulla, joten päätettiin, että ei sitten Melissan kanssa nukuta ollenkaan. :D Jos kerran kotoa täytyy lähteä puoli seitsemän maissa ja herätys olisi kuitenkin 5.30, nii miksi ihmeessä nyt sitten nukkua ollenkaan, äh, ihan turhaa. Nuorena voi vielä valvoa öitä pahemmin tuhoamatta mitään!

Viikonloppuna uni onkin sitten ollut vähän vähäisempää, vietettiin kaveriporukassa pikkujoulua ja nukuin todellakin vain kolme tuntia sen yön aikana. Ihme kyllä olin sunnuntaina varsin pirteä, tarvoin juna-asemalle myrskyssä vain huomatakseni, että junat eivät kulje ja muuta mukavaa. Jännä, kuinka se lumi aina silti yllättää. Tänään kuitenkin bussitkin ihan ajoissa, eikä kokeeseen ehtiminen tuottanut ongelmia ollenkaan. Koeviikkoakin enää ihan pikkuisen jäljellä, huomenna vapaapäivä ja keskiviikkona englanti. Ihan mukavasti ovat menneet, enkä mitenkään stressiäkään ole saanut aikaiseksi. Leppoisa jakso! Loppuvuosi sitten ei ehkä ihan niin leppoisaa...

Tajusin tässä, että nyt on kyllä laitettava kaikkiin käsitöihini hurjasti vauhtia. Vaikka kuinka jouluhypetystä koettaa välttää, niin ei, kyllä se nyt vain iskee tajuntaan, että asialle on TEHTÄVÄ JOTAIN. Päätin, että jouluni on lahjojen puolesta ekologinen tänä vuonna: en juurikaan tarvitse mitään, ja lahjaksi ajattelin antaa ihan kaikenmaailman tuotteitani. Kaveriporukassa päädyimme jälleen lahjakiertosysteemiin - köyhiä opiskelijoita kun olemme. Viime vuonna väkersin kaverille kangaskassin, ja edelleen se on käytössä (vaikka toinen hantaaki taisi olla senttejä pitempi hups). Suunnitelmia olisi, mutta ei niitä nyt täällä oikein voi paljastella! :D


Möh, hallitusvillasukkani (näin ne nimettiin, väreinä kokoomussininen ja keskustavihreä) ovat vaiheessa edelleen! Eräs pipo työllistää, mutta eiköhän sekin tuosta piakkoin ala olla valmis, viimeistelyä vaille. Ja tässä jotain suloista, äiti osti minulle Kanarialta pari ylikarkkiväristä ja kimaltavaa pikkulaukkua. :D Käytännöllisyys ehei, mutta ovathan ne suloisia! Blingbling-suloisia.

Viikon kivat:

• MEIDÄN ASUINALUEELLE AUKEAA KAHVILA! Tai siis tuohon tulee uusi kauppakeskus, ihanaa kun kahden kilsan päästä saa vaniljalattea ja capuccinoa!<3
• Lainasin kirjastosta uutta musiikkia ja Pienen suklaapuodin.
• Jaksoin vetää kaverin pulkassa mäkeä ylös eikä edes laskettu mäkeä päistikkaa puuta päin.
• Söin melkein kokonaan yksin Fazerina-levyn. (Ah ihaninta suklaata, jos olen vihainen tai möksmöks tai muuten vain möykkyisä niin tätä ja jo mieli kirkastuu.)
• Isäni oppii hetki hetkeltä enemmän kierrättämisen tärkeydestä!

..ja ei-kivat:

• HUKKASIN KIVOIMMAN PUNAISEN RUSETTINI! Sello vei armaani. (Niin siis Leppävaaran Sello, ei kukaan hurja kamarimuusikko.)
• Lainaamani Placebon levyn skippailee pahasti.
  
• Nenä vuotaa edelleen kuin seula.

Bloggailutahtini on kyllä nyt hieman kurja. Lukijakunnan laajuus sen mukainen :D:D

Vielä hetki ennen hallaa

Heipsan taas! Sataa, sataa, sataa... Sää ei ole ihan niin jäätävä kun on pilvistä, mutta ei se iänikuinen mudassa rämpiminenkään mukavaa ole (vaikka kuinka punaisia Hai-saappaitani rakastankin!). Pohjoisempana saadaan jo nauttia lumiekeleistä. Toisaalta olen kateellinen, toisaalta ihan tyytyväinen ettei vielä tarvitse paksuimpia ja tuiskunkestäviä vermeitä kaivaa kaappien perukoilta. Harvinainen kuva muuten tuo sateenvarjoposeeraus, otsatukka ei ole silmillä! Sen pituus alkaa vähän huolestuttaa, pitäisi ehkä vähän saksia. Yritän vain vähän kasvattaa hiuksiani tulevia vanhoja tansseja varten.

MUTTA OLEN TEHNYT BI3-TUKIELMANI! Ja kyllä, ensi viikolla on koeviikko. Taas. Argh.


Ja tässä edustavat kaksi itselleni tekemää villasukkaa. Varastoni kaipasivat täydennystä, joten tein tuon porvarihallitusvärityksellisen ihan tarpeeseen. Toinen, viininpunaharmaa, on varreton versio ja jo viime talven peruja. Ärsyttää kyllä keinovalo + keltaiset seinät = värien järkyttävä vääristyminen.
Tässä, kauniisti salamanraiskaaman näköisinä, ovat viimeisimmät näpertelyostokseni. Helmien olisi tarkoitus päätyä vanhojenpukuuni, Swarovski-helmiä kivoissa sävyissä + normaaleja lasisia välihelmiä. Mukaan tarttuivat myös klipsikorvisaihiot! Jotain olisi niistä kiva tehdä, korvieni reiät eivät ole oikein mukavassa kunnossa. Ärsyttävää, lävistin korvanlehdet kun olin 13 vee ja ei, ne eivät ole vieläkään parantuneet. Oi miksi! ;__; Haluan käyttää söpöjä korviksia, joita oon keräillyt tässä vuosien aikana. Jossain vaiheessa muoviset sopivat eivätkä auheuttaneet ongelmia, mutta nyt mikä tahansa aiheuttaa vain kamalia tuskia ja turpoamista. Joten klipsikorvikset ovat valintani tällä hetkellä. Niistäkin käytän mieluiten vain vanhoja muovisia, koska niiden lukkosysteemi on sen verran löystynyt, ettei satu laisinkaan. Pitää varmaan noidenkin aihioiden klipsi löystyttää ennen käyttöä. :D

Flunssa=flu=Grippe=förkylning :(

Kyllä. Minä, joka en ole "ikinä kipeä", kärsin erittäin perustavanlaatuisesta flunssasta. Heräsin ensimmäisen kerran neljältä aamulla horkassa ja oli aivan pakko nousta juomaan teetä ja kaivaa pelastavia Strepsilsejä ja ibuprofeenia. Kahdeksan maissa kuume tuntui kylmänä hikenä ja tärinänä, mutta se laski lääkkeen voimalla (ää tiedän ei saisi laskea kuumetta ellei se ole aivan järkyttävä, mutta halusin olla edes vähän toimintakykyinen!). Veljeni sairastaa myös, joten olemme molemmat laahustaneet ympäriinsä kuin kaksi köhivää haamua.

Muttamutta! Isäni kaveri on näemmä tykästynyt tekemiini pipoihin, joten hän tilasi jälleen uuden. (Tässä kohtaa aivastin tosi kovaa ja selkä naksahti kipeästi.) Toivottavasti tästä tervehdyn mahdollisimman nopeasti, koska koeviikko kolkuttelee jälleen, tanssiharkkoihin pitäisi päästä ja kaikennäköistä säätöä.

Ehkä nyt vain kaivan ne koulukirjat esille ja olen tehokas. Pää vain tuntuu niin mössöltä ja sumulta, että tuskin mitään oikein kykenen sisäistämään. Voisin neuloa!

Pulla pelastaa

Kylmä, kylmä, KYLMÄ. Tänään kipsuttelin Läken mummon peruja olevissa suloisissa kengissäni kotiin bussipysäkiltä, sukkikset ja polvisukat jalassa mutta kotiovella en tuntenut enää varpaitani. Maan kylmyys, se aina yllättää syksyisin. Toisaalta, kuuran kirpeys aamulla herättää mukavasti, kun reippailen (lue: puolijuoksen koska olen myöhässä) aamuisin bussille.


Muttamutta. Tässä hieman kuvamateriaalia viime tiistailta. Sain aikaan ystäväni Melissan kanssa täydellisen pullataikinan. Siis oikeasti, sen sitko oli mainio, nousi nätisti ja aah (ja kyllä, kaikesta saa kaksimielistä jos niin vain ajattelee). Melissan ja mun yhdessäkokkauksessa ja leipomisessa on joku taika - silloin aina sähelletään yhdessä jotain aivan loistavaa. Vaikka Ahvenanmaan pannukakkuun meni kerran melkein puoli litraa liikaa maitoa ja siitä tuli hyytelömäinen, se oli varsin maukas uudenlainen innovaatio. Sacherkakku, pulla, paistokset, savukala-parsapasta... Just name it! Yhdessä osataan.


Käväisin eilen myös tsekkailemassa Kettupäivät. Suosittelen kaikille hyvin lämpimästi, huomenna esim. näytös pelkkiä musavideoita!

Syksysäällä sohvannurkkaan käpertyminen on erityisen mukavaa

Heipsan taasen! Anteeksi tätä viikon postaamattomuuttani, en vain ole oikein saanut mitään aikaan. Itsenäisen biologian opiskelu takkuaa niin pahasti, että alkaa vallan huolettaa. No, eiköhän se siitä, jos vaikka nyt viikonloppuna saisi itseään edes vähän niskasta kiinni ja takaisin ruotuun (juu niinpä niin, hah!). Pikkuveljeni ovat muualla viikonlopun harrastustensa vuoksi, joten päätin levittäytyä kaikessa rauhassa huoneestani olohuoneen puolelle rentoutumaan. Mukavuusasuna lempisukkiksista yhdet ja musta kietaisumekko ja levysoittimessa Coldplayn Parachutes.


Muutamat tilaustyö tässä vetämässä, ihan villasukkia syksyn viimoilta lämmittämään. Muttamutta, koska suurempia teoksia tässä ei ole ollut työn alla tai surruttelun kohteena, voisin hieman esitellä viime sunnuntain kirpparilöytöjä. Kävin Läken kanssa säätä uhmaten Valtterissa, ja kannatti! Kauhoin mukaani syksyisiä ruutukuoseja sitten oikein useammassa muodossa ja mallissa, hups. Värit tekivät minut vielä oikein iloiseksi!


Jo tuossa alussa näkyikin hieman tuota yhtä väripläjäystä, eli 80-luvun Benettonin pehmoista villapaitaa salmiakkiruuduilla. Sama kuosi on myös villapaidan selässä. Malli on todellakin erittäin kasari, tuntuu että olkapääni ovat paidassa ainakin 37 kertaa leveämmät ja massiivisemmat, mutta ehkä löydän käyttöä. Suloistakin suloisemmat karamellivärit ja euron hinta eivät kauaa ostopäätöstä venyttäneet. :D Myyjäkaksikko oli oikein mukava, ja juttelimmekin heidän kanssa niitä näitä 80-luvun iloisista trendeistä. Yhtäkkiä toinen myyjistä keksi, että hänellä todellakin on jotain, josta voisinkin olla kiinnostunut. Yllätyin, mutta todellakin positiivisesti, kun nainen kaivoi nämä kaksi ihanuutta esiin!


Skottiruutuja! Rakastuin rusettiin heti, kaiken kruunaa pieni punainen "rusetti rusetissa" :D torta på torta, mutta eeeihän se minua aikaisemminkaan ole estänyt. :>

Viimeinen, mutta ei todellakaan vähäisin ruutulöytöni on Svean siro puuvillatakki, salmiakkia tässäkin. Väri on kyllä muikea, en tuon värisiä vaatteita kamalasti omistakaan!


Tässä vielä villasukat, toistaiseksi UFO (UnFinished Object) -muodossa.


Lauantaina ja sunnuntaina steppikurssi, sitä odottaen. :)

Here comes my faith to carry me on

Kaamos on kyllä niin salakavala. Nyt on juuri se aika, kun päivät vain lyhenevät hetki hetkeltä, yöunet jäävät vajaiksi, lomia ei ole näkösälläkään ja jouluhypetys vielä (toivottavasti) kaukana. Okei, törmäsin tänään kyllä ruokakaupassa suklaajoulukalentereihin, että tervetuloa vaan joulunodotus ennen Halloweenia. Mitä voi siis tehdä? Suloisia asioita, mukavia juttuja toisille, värikkäitä hetkiä, naurua ja hymyä korvasta korvaan. Ja tietenkin tarttua virkkauskoukkuun!


Aikaisemmin manailin, kun Tuutikki-pipoa tehdessä en ehtinyt Colour me ! :n pipo-ohjetta lukea. Tällä kertaa sitten tein mössykän tämän mainion selvityksen mukaisesti. Yksinkertaisuus on suurta plussaa, juuri ja juuri pysyy koukku kädessä. Puolipylväät ovat muutenkin mukavia, sillä valmista tulee niin joutuisasti ja tässäkin olen Novitan Mamboa käyttänyt. Toisesta kerästä taisi tulla jonkinlainen kauluri, mutta siihen sitten myöhemmin, jos se vielä päättää evolvoitua joksikin astetta tyylikkäämmäksi. :D


Lisäksi minulla oli oikein rusettipäivä: pipon alta pilkistää punainen satiininauha, joka toimi hiusrusettina, ja kaulassa komeilee Japanin ostos, sievä rusetti sekin. Pitää joku kerta laittaa siitä vähän lähikuvaa, hauskat viininpunaiset kuviot mustalla pohjalla. (Ja kyllä, värithän tulevat hyvin näkyviin näistä mustavalkoisista kuvista.)

Huomenna taas harkkapäivä. Mmm, tauolla Citymarketin lohisalaattia + juoruilua tanssikavereiden kanssa. :)

(Otsikko muuten ekat sanat yhdestä varsin kivasta biisistä! Puss och kram niille, jotka tietävät!)