Tähänhän jää koukkuun

Koeviikko tässä jo vetelee viimeisiään - ei kyllä yhtään haittaa. Huomenna vielä matikankoe, tänään laskin kolmisen tuntia kaverin kanssa kirjastossa. En muista pitkään aikaan jaksaneeni keskittyä matikkaan niin pitkään ja niinkin tarkkaavaisesti. Laskupari jäi vielä puurtamaan minunkin jälkeeni, luultavasti on sitten aika tulessa huomenna. Itse olen ihan tyytyväinen jos läpi menee. :D

Koeviikko ja lankanäpertely kyllä menevät käsi kädessä. Eikös luentoneulominenkin tai -virkkaus ole yliopistoissa ja AMK:ssa ihan yleinen harrastus?


Iskin kiinni pinkkiin pehmeään lankaan, jonka vyöte on kadonnut jonnekin. En ihan tarkkaan tiennyt, että mitäs tästä nyt tekisi - aamulla sen koulussa aloitin kun saksan kielioppi tuntui olevan hallussa ja lukemisesta ei tullut mitään. (On muuten ihan kamalaa kuunnella jotain biisiä ja analysoida samalla jotain muodollisia subjekteja ja yksikön toisen persoonan käskymuotoja, nim. "kuuntelen saksankielistä musiikkia ennen ko. aineen koetta".)


No, siitä sitten alkoi muodostua tuollainen reikäinen huivi, ihan vain kapea kun lankaa ei paljoa ollut. Iloisen vaaleanpunainen! Kuten sanoin, en ole virkkaamisessa mikään mestari, joten ihan perus puolipylväillä ja ketjusilmukoilla mentiin. Joka toinen kerros puolipylväs ja ketju, joka toinen rivi kiinteää. Heh, huomaa että keskittyminen tähän ei ollut mikään paras: jossain vaiheessa ilmestyi kuuden pylvään sijaan seitsemän, ja sitten nekin katosivat kun aloin taas tarkkailla tekemisiäni. Omaksi iloksi vaan, ei minua kymmenen sentin pituinen pylvästä leveämpi kohta haittane. ;)

Vanhempien epämääräisten aikataulusotkujen vuoksi jumitin tanssiopiston pihalla vesisateessa kyytiä odottaen ja mieli kyllä ihan sen mukainenkin. Myrtsinä kampesin autoon, ja äiti oli sentään yllättänyt kivoilla ostoksilla!


Hii. Huominen on kiva päivä kaikkineen: vika koe, kahvia, ihmisiä, uusien kenkien mahdollisuus, luultavasti uusia kangashankintoja ja tanssiharkat. Sitä odottaen!