Neuletta ja päähinettä

Aloitin torstaina suorastaan elämää suuremman urakan: ensimmäisen, oikeasti minulle päälle menevän vaatteen neulomisen. Päätin tehdä "liukuvärjätyn", väljän neuleliivin. Kappas, ohjekin löytyi Modasta (6/2008) ja sitten alkoikin puikoilla söhiminen, miesten XS on tavoitteeni. Ainakin kuvien perusteella näytän olevan vielä ihan hilpeissä tunnelmissa urakkani suhteen...


....ja hmm, nyt tarvitaankin tuumaustauko. Mutta eivätkös ne parhaimmatkin neulojat välillä vähän muokkaa ja tulkitse ohjeita? Eli ei haittaa jos en ymmärrä mitä "päätä 1x5 s joka 2. krs" aivan tismalleen tarkoittaa (no siis periaatteessa pitäs päätellä mutta en ihan hiffannut että missä kohtaa), eihän tuota reuhkaa kukaan muu tule koskaan käyttämään, mikäli nyt edes saan sen valmiiksi!

Mutta pääasiaan tämän nyherryksen jälkeen! Elikkä hiihtolomaviikolla oli hyvin aikaa katsastaa jälleen Matinkylän Kierrätyskeskus. Ah, vaatteet puoleen hintaan ja muutenkin kaikkea jännää tuli haalittua täyttämään jo ahtaita säilytystilojani. Mukaan tarttui mm. neulontakuvissa päässäni näkynyt Mary Pihlajan hattu, johon ihastuin ikihyviksi. Maksoi hurjat 2 €. Tänään heräsin HURJAN AIKAISIN, jopa yhdeksältä, koska kävin äidin kanssa tsekkailemassa lentokentän läheisyydessä majailevan Kehä III -kirpparin. Aika tyhjinä olivat pöydät, mutta moinen rohjakekotsa tuli messiin. Hassustipa sattui, että hinta oli jälleen 2 € ja merkki Mary Pihlaja.

Ja on muuten täysin meikitön naama tässä!

Kehäkirpparilta tarttui mukaan myös hyvälaatuinen sivellin askartelutoimenpiteitä ajatellen. Tässä pieni kasa liittyen seuraaviin näperrystavoitteisiini.


Ah ja voih, nyt täytyy mennä kärsimään oman ahneutensa vuoksi. Äklö olo - onhan se ihan normaalia tehdä suklaamoussea JA laskiaispullia, jos ei osaa päättää kumpia tekee enemmän mieli!

Nyt se on vanha

Tanssit olivat ja menivät, ja menivät kyllä hyvin! Nautin suunnattomasti, oli yksinkertaisesti niin hauskaa. Katsomassa olleet sukulaiset sanoivatkin, että olin yhtä Hangon keksiä koko parituntisen. Ompelijaa käy kyllä kiittäminen puvustani. Siitä tuli juuri sellainen kuin halusinkin niin malliltaan kuin väriltäänkin. Lisäksi puvussani oli todella helppoa tanssia, ei tarvinnut nyhtää yläosaa yhtään tai varoa helman repeytymistä. Aikaiseammin testaamani kenkien nauhasysteemi muuten toimi, kannatti. Lopulta kuitenkin päädyin lenkkien sijasta yksinkertaisesti sitomaan nauhat pohjan ympäri. Ballerinaniksien aatelia: lakkaa rusettiin ja solmuun niin johan pysyy.


Tässä nyt sitten pukuni! Kampauksesta näytin jo hieman esimakua, ja tällainen siitä loppupeleissä kehkeytyi.


Helmet lainasin äidiltä, korvikseni olivat nipsautettavaa mallia (ihme juttu, metallia eivätkä aiheuttaneet päänsärkyä!)

Heh, jatkoilla sattuikin hauska juttu. Eräs poika, joka oli kanssani alakoulussa samalla luokalla ja yläkoulussakin rinnakkaisella, tuli luokseni ja osoitti jatkomekkoani: "Olet muuten tehnyt tuon itse!" Siinä hoomoilasena hetken olin, kunnes herra päätti hieman selittää. Oli kuulemma googlannut Sörnäisten voimalan (siis tämän jatkopaikkamme) ja linkkien joukosta oli sitten pölähtänyt tämä minun blogini. Kävinkin katsomassa, kävijämäärä oli hieman viime viikolla noussutkin vaikken mitään ollut aikoihin postannut. Kivaa, kuinka ihmiset huomaavat tuollaisia pieniä asioita. Muutenkin sain kehuja mekostani, tuli kiva fiilis!

Itseommeltu! Selbstgenäht! IT'S DONE

Viimeinkin! Ponnistelujen jälkeen (ja muutamien vastoinkäymisten siivittämänä) olen viimein saanut vanhojenjatkomekkoni valmiiksi! Vaikka jotkut saumat ovat hieman epäsiistejä sisältä tai joku tikkaus vähän repsottaa, kukaan ei niitä näe. :D Oma on mekkoni, ja siitä todellakin tuli juuri sen näköinen, millaiseksi sen olin aluksi kuvitellutkin. Alkuajatus oli "olkaimeton mekko suurehkolla helmalla, ehkä pitsiä jossain yksityiskohtana". Ja tadaa, tässä on lopputulos!

(klikklik isommaksi)

En omistanut tarpeeksi pitkää vetoketjua, joten lisäyksityiskohtana valkoinen nyöritys selässä. Tuossa nauha on hieman pitkä, luultavasti sitä vielä vähän pätkäisen. Vaikka suttuinen kuva, kyllä siitä nyt jotain selvää saa! Pidän muuten noista kengistä todella paljon, mutta kymmenen sentin korkonsa vuoksi (ja mitättömän päkiän alle jäävän osan) en kuitenkaan ole päässyt rakkaita herrainkenkäkorkkareita ihan ylettömästi käyttämään. Luultavasti siis päädyn laittamaan jatkoille eräät jo hieman kärsineet valkoiset, pyöreäkärkiset korkkarit, joiden viisisenttinen korko mahdollistaa armottoman biletyksen ilman kipeitä päkiöitä... Testattu!

Todellakin, h-hetki koittaa ylihuomenna. Iiks, kampaaja, iiks kaikki. Kävin muutamia viikkoja sitten suunnittelemassa kampaustani, ja hieman tämän suuntaista on luvassa:


Lopputuloksesta pitäisi tulla kikkuraisempi ja vielä enemmän 60-luvun sihteerikkö -lookalike.

Loppuun vielä pienoinen sneak peak puvusta!


Näyttääpäs hassulta, kummallinen kuva... Mutta tsemppiä kaikille Wanhoille 2009! Ehkä tapaamme Sörnäisten voimalassa. ;)

Pientä kivaa

Postaamattomuuden tilani jatkuu. Voisin tästä heti laittaa rivistön kuvia, jotka taitavat olla tällä hetkellä eniten aikaa vievää osastoa...




Sain joululahjaksi oman tanssimaton, ja pomppiminen on myös vienyt oman siivunsa ajastani. Merkitsin oman beibeni suloisella tarralla, jotta erottaa miehekkäämpien pelikumppaneideni matoista kun samanlaisia ovat.


Todellakin, saksan Sprachdiplom on nyt tehty kokonaan. Sain suullisen testin pisteet, ja läpi meni. Sain ryhmästäni huonoimmat pisteet, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Sain kaikesta mahdollisesta kaksi pistettä, eli olen sitten hyvin average. No, toivotaan vielä että kirjalliset menivät jotenkin. Tänään olikin sitten jakson viimeinen päivä, huomenna alkaa taas koeviikko. Siis taas, viimeksi se oli juuri pari postausta sitten!

Vanhat tanssit lalalaa, tänään oli sitten viimeiset harkatkin. Mennään vanhojen illalliselle Seurahuoneelle ja jatkot ovat Sörnäisten voimalassa, jonne onkin sitten tulossa hieman enemmän ihmisiä - lähes kaikki Espoon lukiot + Grani. Tuntuu, että Espoossa kaikki omaa ikäpolvea olevat voi yhdistää yhden ihmisen kautta, joten käytännössä siitäkin porukasta aina joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun ja niin edelleen.

Keskiviikkona saan pukuni, pakko sitten laittaa kuvaa kun sen saan jei! Innostuin tuunailemaan hieman kenkiäni, sillä pelkään, että avokkaat voivat lähteä omille teilleen vaikkapa puolalaisten kostossa. Tietenkin kuminauhalla olisi selvitty hienosti, mutta eeei. Ex-ballerina tuntee olonsa turvallisemmaksi näin!

Liimasin kenkien takaosaan lenkit ja pujotin kaksi satiininauhaa mukaan nilkan ympärille sidottaviksi. Yksinkertainen juttu, jolla kengistä saa oikein kivat! Päätin vielä laittaa kaksi eri levyistä nauhaa, ohueamman mintunvräisen ja leveämmän hopeanharmaan.


Kenkäni ovat siis Läken mummon vanhat 80-luvulta, merkkiä Oswald. Aitoa nahkaa, ja sopivat mukavasti tanssahteluun.

Ja loppuhuipennuksena uusi paras ystäväni suoraan Clas Ohlsonilta!

Uudenvuodenlupaus nro 1: PAREMPIA POSTAUKSIA

Heipsan taas! Tässä on ollut massiivinen postaamattomuuden tila, mutta joululomani solahti niin vikkelästi ohi että huis vain. Sain aikaiseksi äärimmäisen univelan, paljon mukavia kokemuksia Lontoosta ja hyyyyvin vähän mitään kouluhommiin viittaavaakaan. Ja vielä kaikille oikein loistokasta uuttavuotta! Itse nukuin vain tunnin, sillä lento Lontooseen lähti jo aamulla varhain. Sanotaanko, että senhetkisten silmäpussien koko lähenteli jotain Teksasin osavaltion luokkaa...

Koska en ole saanut aikaiseksi mitään kovin hienoa tai loistokasta, voisin laittaa muutaman kuvan Osakan ostoksista, joululahjoista yms. mukavasta. Joten kuvia kehiin sitten.


Tässä ihan vain muutama pieni juttu. Suloiset Hello Kitty -syömäpuikot ovat varmaan turhin ostokseni ikinä, mutta niiden ostamiseen liittyy hauska juttu. Ostin Melissalle samanlaiset mutta vaaleansiniset, ja myyjä tajusi lukea puikoissa olevan tekstin minulle ääneen: "Ai-chan, ok?" No, olihan se ihan ok. :') Kummeilta sain Rosenstolzin uuden levyn, saksaa jälleen treenailemaan.


Nämä pienet nappikorvikset ovat vanhojentanssiparini käsialaa. Pienoismalliharrastajan maalaamat pääkallokuviot ovat kyllä aika katu-uskottavat. Pitihän niitä käyttää, kun menimme Milton Keynesiin katsomaan Peter Pan -lastennäytelmää!


Ja tältä erää pitsisiin ja rusettisiin tunnelmiin päätän. Ihanaisen uuden hamoseni helma!

Joulumorkkis (jos sitä olisi viettänyt...)

Huomaa otsikon massiivinen korrelaattivirhe!

Noniin, nyt kun joulut on suurimmalta osalta vietetty, on aika esitellä hieman joitakin itse tekemiäni joululahjoja! Eipä tässä nyt montaa ole, mutta muutama kuitenkin. Itse karkasin joulua Osakaan isäni kanssa, ja oli oikein mielenkiintoista viettää todellakin täysin joulutonta joulua. Shoppausta ainakin tuli harrastettua - ekologisuus vaihtui nyt sitten talouden tukemiseksi.

Ensinnä muutama tunnelmallinen neulontakuva, joiden laatu on kyllä päätähuimaava normaaliin kuvamateriaaliini verrattuna: Melissa ja Melissan isän järkkäri olivat tällä kertaa asialla. Läkekin sai joululahjaksi järkkärin, joten taidan ruveta ulkoistamaan kuvamateriaalin tuottamisen kohta hieman lahjakkaammille tasoille :D oma hävettävän huono kameratyöskentelyni saa itsenikin kyyneliin. Tässä kuitenkin valmistuu mummini villasukka!


Mukavaa muuten, kuin busseissa tai junissa sattuu neulomaan, niin hieman vanhemmat naiset innostuvat ja alkavat juttelemaan. Useimmiten minulta kysytään, että osaankos nyt sen oikean villasukan kantapään, millaisia juttuja neulon ja onko neulominen ikäisteni joukossa yleistä. Voisin kyllä sanoa, että neulominen harrastuksena tuntuu lisääntyneen nuorien joukossa tässä viime vuosina.


No, nyt sitten päädymme näihin meerijameerinkamera-laatuun. Isovanhempien huopaheijastimet:


Äidille väkersin vieraskirjan siirtolapuutarhamökille. Päällystin kannen suurimmaksi osaksi äidin vanhoilla puutarha-aiheisilla kiiltokuvilla, neliskanttinen tarra tarttui mukaan paikallisesta Sinellistä.


Melissalle askartelin kalenterin. Ostin ihan tyhjän kalenterin, jota sitten väritin ja täytin lehdistä leikatuilla kuvilla ja muulla tilpehöörillä (krhm, muutamat puusydämet lentelivät lattialle, kun asianomainen lahjansaaja ripusti tekeleeni seinälle toim. huom.). Kalenterista tuli kyllä oikein kiva, tykkäsin itsekin! Innostuin sitten kuvailemaan sitä hieman.


Ja juu, sotku oli sitten sen mukainen. Tulipahan ainakin tehtyä lehtipinoinventaario ja heitettyä sitten niitäkin pois innokkaan saksimisen jälkeen.


Tässä vielä muutama kuva Osakasta. Ensimmäinen on Amerikamuran (Amemura on siis Osakan vastine Harajukulle) Big Step -kauppakeskuksen erään levykaupan edestä - oikeanvärinen Vespa oli vain liian vastustamaton. Tuo toinen on Ebisubashin sillalta, joka tunnetaan yhtenä Osakan vilkkaimmista iskemispaikoista, näin ainakin tarina kertoo.


Minä suunnistan uudenvuodenpäivänä Lontooseen, alennusmyynnit odottavat ja saavat kyllä hihkumaan. Osakan ostokset kyllä kuumottavat tässä ensin, joten jos vielä ensi viikolla ennen lähtöä saisin aikaiseksi postauksen aiheesta joululahjat ja Aasian-tuliaiset! :)

Steppiä norjansaameen

Hihhei, huomenna olisi tarkoitus tanssahdella oikein yleisölle. Viikonloppu on kyllä niin kultsajumitus jälleen, joten kouluhommat taitavat kaatuilla sunnuntai-illalle aika julmasti. Onneksi loma kohta koittaa. Hyvää viikonloppua kaikille! :)