Syksysäällä sohvannurkkaan käpertyminen on erityisen mukavaa

Heipsan taasen! Anteeksi tätä viikon postaamattomuuttani, en vain ole oikein saanut mitään aikaan. Itsenäisen biologian opiskelu takkuaa niin pahasti, että alkaa vallan huolettaa. No, eiköhän se siitä, jos vaikka nyt viikonloppuna saisi itseään edes vähän niskasta kiinni ja takaisin ruotuun (juu niinpä niin, hah!). Pikkuveljeni ovat muualla viikonlopun harrastustensa vuoksi, joten päätin levittäytyä kaikessa rauhassa huoneestani olohuoneen puolelle rentoutumaan. Mukavuusasuna lempisukkiksista yhdet ja musta kietaisumekko ja levysoittimessa Coldplayn Parachutes.


Muutamat tilaustyö tässä vetämässä, ihan villasukkia syksyn viimoilta lämmittämään. Muttamutta, koska suurempia teoksia tässä ei ole ollut työn alla tai surruttelun kohteena, voisin hieman esitellä viime sunnuntain kirpparilöytöjä. Kävin Läken kanssa säätä uhmaten Valtterissa, ja kannatti! Kauhoin mukaani syksyisiä ruutukuoseja sitten oikein useammassa muodossa ja mallissa, hups. Värit tekivät minut vielä oikein iloiseksi!


Jo tuossa alussa näkyikin hieman tuota yhtä väripläjäystä, eli 80-luvun Benettonin pehmoista villapaitaa salmiakkiruuduilla. Sama kuosi on myös villapaidan selässä. Malli on todellakin erittäin kasari, tuntuu että olkapääni ovat paidassa ainakin 37 kertaa leveämmät ja massiivisemmat, mutta ehkä löydän käyttöä. Suloistakin suloisemmat karamellivärit ja euron hinta eivät kauaa ostopäätöstä venyttäneet. :D Myyjäkaksikko oli oikein mukava, ja juttelimmekin heidän kanssa niitä näitä 80-luvun iloisista trendeistä. Yhtäkkiä toinen myyjistä keksi, että hänellä todellakin on jotain, josta voisinkin olla kiinnostunut. Yllätyin, mutta todellakin positiivisesti, kun nainen kaivoi nämä kaksi ihanuutta esiin!


Skottiruutuja! Rakastuin rusettiin heti, kaiken kruunaa pieni punainen "rusetti rusetissa" :D torta på torta, mutta eeeihän se minua aikaisemminkaan ole estänyt. :>

Viimeinen, mutta ei todellakaan vähäisin ruutulöytöni on Svean siro puuvillatakki, salmiakkia tässäkin. Väri on kyllä muikea, en tuon värisiä vaatteita kamalasti omistakaan!


Tässä vielä villasukat, toistaiseksi UFO (UnFinished Object) -muodossa.


Lauantaina ja sunnuntaina steppikurssi, sitä odottaen. :)

Here comes my faith to carry me on

Kaamos on kyllä niin salakavala. Nyt on juuri se aika, kun päivät vain lyhenevät hetki hetkeltä, yöunet jäävät vajaiksi, lomia ei ole näkösälläkään ja jouluhypetys vielä (toivottavasti) kaukana. Okei, törmäsin tänään kyllä ruokakaupassa suklaajoulukalentereihin, että tervetuloa vaan joulunodotus ennen Halloweenia. Mitä voi siis tehdä? Suloisia asioita, mukavia juttuja toisille, värikkäitä hetkiä, naurua ja hymyä korvasta korvaan. Ja tietenkin tarttua virkkauskoukkuun!


Aikaisemmin manailin, kun Tuutikki-pipoa tehdessä en ehtinyt Colour me ! :n pipo-ohjetta lukea. Tällä kertaa sitten tein mössykän tämän mainion selvityksen mukaisesti. Yksinkertaisuus on suurta plussaa, juuri ja juuri pysyy koukku kädessä. Puolipylväät ovat muutenkin mukavia, sillä valmista tulee niin joutuisasti ja tässäkin olen Novitan Mamboa käyttänyt. Toisesta kerästä taisi tulla jonkinlainen kauluri, mutta siihen sitten myöhemmin, jos se vielä päättää evolvoitua joksikin astetta tyylikkäämmäksi. :D


Lisäksi minulla oli oikein rusettipäivä: pipon alta pilkistää punainen satiininauha, joka toimi hiusrusettina, ja kaulassa komeilee Japanin ostos, sievä rusetti sekin. Pitää joku kerta laittaa siitä vähän lähikuvaa, hauskat viininpunaiset kuviot mustalla pohjalla. (Ja kyllä, värithän tulevat hyvin näkyviin näistä mustavalkoisista kuvista.)

Huomenna taas harkkapäivä. Mmm, tauolla Citymarketin lohisalaattia + juoruilua tanssikavereiden kanssa. :)

(Otsikko muuten ekat sanat yhdestä varsin kivasta biisistä! Puss och kram niille, jotka tietävät!)

Valmistumistyhjiö :(

Jälleen yksi tilaustyö valmis. Ihan perusmustat villasukat, jotka äidin työkaveri tilasi. On aina kiva saada jotain valmiiksi, mutta sitten tulee aina se tuskainen vaihe - mitä sitä nyt tekisi?

Pahimpaan tekemisenpuutteen olen löytänyt oivan ja toimivan ratkaisun. Päädyn useimmiten keskittymään ns. "epäoleelliseen". Annan kuvien puhua puolestaan! :D

Pesuohjeet ovat tärkeitä!

Tämä oli nyt tällainen pieni ja ajanpuutteinen tynkäpostaus. Odotellaan, mitä tämä pää seuraavaksi keksii nyhertää. :)

Pieniä iloisia asioita

Kuva: Flickr, Hanna Andersson

Olen tullut tulokseen, että keskiviikot ovat tällä lukkarilla virallisesti neulontapäiviä. Tuplahypärillä ei kuitenkaan saa mitään järkevää aikaiseksi, kun on ihmisiä ja hälinää välillä ympärillä, joten puikot vaan käteen ja huitomaan. Tänäänkin keskustelin ihmisten kanssa kaikenlaista kieltenopiskelusta aina Minttuun ja Villeen. Olen ilmeisesti hyvin, hyvin epäsivistynyt, sillä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut ko. biisiä! Tai siis tiesin siitä ja olin lukenut aiheesta paljon, mutta äsken vasta kuuntelin sen oikeasti. Ihana 80-luku, koko loppupäivän soi sitten päässä "kappas vaan, Minttu sekä Ville, pihkaantuu, näyttää ihan sille..."

Kotiin päästyäni päätin hieman ansaita rahaa ja silittää vanhempieni työpaitoja (molemmilla virkapuvut, naureskelevat muiden työvaateongelmille). Siinä samalla radiota kuunnellessa YleX:n Nettietsivässä mainittiin knit sean neulegraffitit. Muistelin, että olin itsekin joskus eksynyt samaiseen blogiin, ja äsken kävin sitten tsekkailemassa uudestaan! Hii, idea on kyllä niin mukava ja ihana, rupesi ihan mietityttämään, että pitäisikö itsekin ruveta harrastelemaan satunnaista neuleanarkiaa. :>

Muttamutta! Kohta kutsuvat balettitangot. Katsotaan, miten lonkkani tänään voi.

Muikistelua ja itselaukaisinihkutusta

Hahaa! Kiireisen ja ihanan syysloman jälkeen sain viimeinkin itseäni niskasta kiinni - VANNEHAMEENI ON VALMIS!

Kyseessä on siis äitini hääpuvun alushame, johon laitoin kaksi vannejuttua. En tiedä, miksi tuota kaksinkerroin ommeltavaa muovisysteemiä oikein kutsutaan, mutta sitä meni yhteensä noin 5 m. Ompelin kujat, ja pujotin vanteet sisälle, as simple as that. (Nyt vain toivotaan, että ne menivät edes jotenkin suoraan...)


Olen vain jotenkin niin iloinen tästä tuotoksesta! Kuten kuvista näkee, oli hauskaa leikkiä hamosen kanssa ja olla ISO. Hee, ihaninta tässä on, että tällä tavoin vanhojenpuku edistyy jälleen askeleen. Pientä ahdistusta alkaa tulla aiheesta kengät yms. sälä, tuntuu, että jo niin monet ovat senkin hoitaneet. Onneksi parini on sen verran pitempi, että minkäänlaisia korko-ongelmia tuskin tulee olemaan. :D Kyse on vain pikemminkin siitä, mitä minun jalkani kestävät.

Seuraavana tekisi mieli iskeä kiinni tähän kankaaseen - pari metriä lähti kahdella eurolla mukaan vähän aikaa sitten Kansallisteatterin kirppikseltä, joka oli muuten aikas ihana.

Opiskelun korvaavaa toimintaa

Syysloma! Ah ihanuus, pieni breikki tähän krhm rankkaan opiskeluun (neljä kurssia + itsenäinen, ups). Hypärit olen yrittänyt käyttää tehokkaasti esim. itsenäisen bilsan tekemiseen, mutta hupsista, ei se ihan niin mennytkään. Hypärit on vallannut jo koeviikolta jumittunut neulominen.


Äidin työkaveri tilasi villasukat. Siitä on muuten aika toooodella pitkä aika, kun viimeksi olen neulonut sukkaa, joten kantapään kanssa oli hieman enemmän ongelmia. Jotenkin sukkien neulominen on kyllä ihan mukavaa, niin selkeää ja työvaiheisiin jakautuvaa: varsi, kantalappu, kantapään kavennukset, sädekavennukset, suora ja kärkikavennus. Silti, se kantapää, varsinkin kun lanka on mustaa... Kiroilua, angstailua ja purkamista.


Ja viimeinkin sain sen cosplay-asun valmiiksi! Vetoketjut paikalleen, kauluksen ja päähineen kasattua ja tadaa! Kaverin oli toki heti päästävä asua sovittamaan - vaikka sitten keskellä koulua. Koulusihteerikin tuli kysymään, että onko tänään jokin pukeutumispäivä. Julminta toki oli, että kysymys oli osoitettu meille molemmille. Ilmeisesti sihteerin mielestä pukeutumiseni sitten on vähän epätavallista. Oli pakko nimittäin saada ylisöpö pikkupojan merimieslakki käyttöön! Pelastin lakin Fidan lajittelukeskuksesta muiden ihanuuksien mukana.


Läke onnistui nappaamaan hatusta sievän salakuvan. Yritän tässä vielä etsiä jotain suloista isoa nappia, johon pienoismalleja harrastava kaveri lupautui maalaamaan uuden ankkurin. Merimieshatun ankkuri oli murtunut, hiutunut ja hajonnut, joten irrotin sen ennen käyttöönottoa.

Ohhoh. Pitäisi kyllä nyt hieman taas kunnostautua tämän postaustahdin kanssa. Kyllä minä vielä täältä nousen! Viikonloppuna edustusta EYP:ssa, toivottakaa onnea poliittiseen elämään. :'D

Sunnuntailagaus

Kävin tosiaan perjantaina taas ompelijalla, ja vanhojentanssipukuasia edistyy oikein loistavasti! Sovimme ompelijan kanssa, että teen itse vannehameen ja sen jälkeen hän pääsee myös itse puvun helman kimppuun. Ihihiii oon ihan innokas pieni lapsi tässä, siitä tulee kiva! Ootan vaan innolla kun sitten pääsen valmista pukua sovittelemaan!<3 Tässä kuitenkin illan tuotos, "puolikas vannehame" eli toinen vanne vielä uupuu.


Toinen vanne siis tulee noin 20 cm tämän yläpuolelle. Ryppyinen ja argh, mutta piti nyt päästä kuvaamaan :D tein tuon siis äitini hääpuvun alushameesta.Hääpuvun virallinen vannehame on kadonnut jonnekin aikojen saatossa.


Lisäksi kouluneulontani on alkanut toimia eräänlaisena mainoksena. Säiden kylmetessä alkaa pipo- ja lapastilauksia tulla aika paljonkin enemmän. Tässä eräs hmm pipo, kuva on hyyyvin epämääräisestä kuvakulmasta ja vielä tärähtäny! Way to go jälleen kyllä.


Joo. Eipäs tullut mitenkään kovin asiapitoinen postaus, mutta tässä vielä kaverin cosplay-asun tämänhetkinen tila, eli kaulus on myös tullut tähän maailmaan.